Maa­lauk­sen tarina alkaa nah­ka­kuu­las­ta

Heinäpään palloiluhalli on mittava rakennus, jonne sopii täysikokoinen jalkapallokenttä. Halli pitää sisällään myös kuvataidetta, jota on jalkapalloilijoiden iloksi tuotettu totutun oululaisesti prosenttiperiaatteella.

Jalakapallosta-seinämaalaus asettuu Heinäpään palloiluhallin liki sata metriä pitkälle sivuseinälle. Jalakapalloa potkimassa Pekka Kauppinen Tervarit-j-94:n harjoituksissa.
Jalakapallosta-seinämaalaus asettuu Heinäpään palloiluhallin liki sata metriä pitkälle sivuseinälle. Jalakapalloa potkimassa Pekka Kauppinen Tervarit-j-94:n harjoituksissa.
Kuva: Kontiainen Jarmo

Heinäpään palloiluhalli on mittava rakennus, jonne sopii täysikokoinen jalkapallokenttä. Halli pitää sisällään myös kuvataidetta, jota on jalkapalloilijoiden iloksi tuotettu totutun oululaisesti prosenttiperiaatteella.

Suuren liki sadan metrin matkalle levittäytyvän seinämaalauksen on tehnyt oululaislähtöinen taiteilijapari Kirsi Jokelainen ja Johannes Kangas.

Hallin sivuseinältä tapaa taiteilijoiden maalauksista tuttuja sarjakuvamaisia ääriviivahahmoja, joilla on suuri pyöreä pää. Öljyväreillä betonipinnalle maalatusta teoksesta löytää yhtymäkohtia jalkapallon ohella myös Heinäpäähän ja yleisemminkin Ouluun.

Kuva-aiheena yllättävin madepari liittyy Kankaan henkilöhistoriaan ja Rommakonselkään. Molempien taiteilijoiden nuoruusmuistoihin kuuluvat rieska ja rössypottulautanen ovat yhteistä oululaisuutta, kuten ovat viittaukset oululaisten jalkapalloseurojen silloisiin kannatusväreihin.

Tarinakin on ja se kulkee jalkapalloilun historian varhaisesta nahkakuulasta Saksan vuoden 2006 MM-kisojen viralliseen ottelupalloon.

Seinämaalaus on asemoitu siten, että se toimii sekä kokonaisuutena että osina silloin kun halli on jaettu väliverhoilla kolmeksi kentäksi.

Ulkoa rujo halli on sisältä suuri. Ja kuten urheiluhalleilla tapana on, sisältäkään se ei ole mikään arkkitehtoninen helmi. Teoksen asema ei ole helppo. Levoton seinä on ovien puhkoma ja tukirakenteiden rikkoma. Visuaalisesta tilasta kilpailevat myös päätyjen mainokset.

Kokoa maalauksessa kyllä on. Sen huomaa kun menee lähelle liki nelimetrisiä hahmoja. Tilaan nähden teos ei kuitenkaan ole kovin voimallinen. Se tuntuukin hakevansa paikkansa vallitsevissa olosuhteissa yrittämättäkään niitä suuresti muuttaa.

Parhaiten maalaus toimii juuri osiensa kautta, kun palloilijan verkkokalvolle tarttuu kuva-aihe sieltä toinen täältä. Lopulta nämä seinämaalauksen osat muodostanevat suuren osan aika anonyymin hallin identiteetistä.

Taideteos tuntuu myös murtavan raja-aitoja, joita rakennetaan muun kulttuurin ja ainakin mediassa usein liki kaiken tilan vievän ruumiinkulttuurin välille.

Jokelaisen ja Kankaan seinämaalaus tuo kuvataiteen lähelle hallissa palloilevia omaten myös paikallisuutta likihenkivän nimen, Jalakapallosta.

Ilmoita asiavirheestä