Maakunta- ja sote-uudistuksesta tulisi alkaa käyttää nimitystä aluehallintouudistus, koska nykyinen nimi luetaan kuin kyse olisi vain maaseudun kehittämisestä. Muutos kuitenkin koskee nimenomaan kaupunkeja ja kaupunkiseutuja. Pohjois-Pohjanmaalla Oulu yksinään on jo puolet maakunnan asukkaista.
Pelätään, että maakunnista tulee vallankäyttäjä, jota liiaksi ohjaa valtio ja joka ei tunnista kaupunkien erityistarpeita.
Ennakkolaskelmat osoittavat, että tulevan maakuntavaltuuston enemmistö tulee Oulun kaupungista. Maakuntauudistuksen valmistelussa ovat olleet oululaiset viranhaltijat jo Popster-hankkeen alusta lähtien keskeisessä roolissa ja poliittisen seurantaryhmän jäsenistä puolet on oululaisia päättäjiä. Meidän kaupunkilaisten panos jo valmisteluvaiheessa on vahva.
Valtion vaikutusvalta ei kasva, osittain jopa vähenee. Sosiaali- ja terveystoimea on aina ohjattu valtionosuusrahoituksien, normien ja säädösten kautta.
Monet näistä määräyksistä jää edelleen voimaan ja määrittelee tulevan maakunnan toimintaa. Muut maakunnalle tulevat tehtävät siirtyvät valtiolta paikallisen, demokraattisesti valitun maakuntavaltuuston vastuulle ja näin alueen asukkaiden vaikutusvalta jopa kasvaa.
Maakuntakaava ja maakuntaohjelma ovat tällä hetkellä kuntayhtymän vastuulla. Kun ne siirtyvät uudelle maakunnalle, on myös sen demokraattinen ohjaus nykyistä suorempaa.
Kasvupalveluissa on tärkeää mahdollistaa yhteistyö maakunnan ja kuntien kanssa. En ole ihan saanut kiinni siitä, miksi Helsinki-vetoisesti yritetään kaataa maakuntauudistusta kasvupalvelujen takia.
Jos uudistus todellakin kaatuisi, eivät kasvupalvelut tulisi kuntiin vaan jäisivät entisiin asemiin, suoraan valtion ohjaamiin TE- ja ELY-keskuksiin.
Sote-maakuntauudistuksen tärkein päämäärä on tasoittaa eroja palvelujen saatavuudessa. Oma kokemukseni erikoissairaanhoidosta on se, että kunta järjestäjänä on aivan liian haavoittuvainen ja kuntakohtaiset erot esimerkiksi lähetekäytännöissä saattaa vierekkäisten kylien asukkaat eriarvoiseen asemaan.
Liikaa on ehkä keskitytty uudistuksen säästötavoitteeseen ja se on viestitetty väärin. Päämäärä on vähentää kasvua siten, että vuonna 2030 meidän sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan 3 miljardia euroa halvemmalla kuin jos jatkettaisiin nykyisellä järjestelmällä.
Kyse ei ole leikkauksesta ja Oulun kaupunki toimii tässä hyvänä esimerkkinä, kun on taittanut viime vuosien voimakkaan kasvun.
Kasvun taittaminen ei onnistu ilman laajaa jopa eettis-moraalista keskustelua. Kehittyvä lääketiede tuo uusia, tärkeitä ja kalliita hoitomuotoja. Geeniterapia, ihmisen varaosat ja yksilöllinen lääketiede ovat hienon kehityksen tulos parantaen monien harvinaisten sairauksien hoitomahdollisuuksia, mutta samalla joudumme varaamaan entistä isomman osuuden julkista rahoitusta terveydenhuollon kustannuksiin.
Aluehallintouudistuksen ongelma on se, että vuoden lisäaika alkaa osoittautua virheeksi. Työtä on paljon ja siksi lisäaika oli jopa toivottu, mutta nyt näyttää siltä, että kuntien kärsivällisyys pettää.
Länsi-Pohjan kuntien kokonaisulkoistus vaikeuttaa Lapin maakunnan muodostamista ja Siikalatvan erikoissairaanhoidon etäpiste Oulun kaupungissa sekoittaa pakkaa entisestään.
Siikalatvan päätös siirtää erikoissairaanhoidon palvelut Oulussa sijaitsevan Mehiläisen vastaanotolle perustuu vuonna 2014 voimaan tulleeseen lakiin, jossa valinnanvapautta laajennettiin. Tämäkin on toki mutkan kautta alueuudistuksen syy, kun kunnat – muutosta pelätessään – päätyvät tekemään ulkoistuksia jotka koskevat myös erikoissairaanhoitoa. Jotta tauti ei pahenisi, pitää sote-maakuntauudistuksen lait saattaa voimaan suunnitellussa aikataulussa. Ilman uutta järjestystä vanha laki on voimassa ja meille jää erittäin kallis ja sekava valinnanvapausmalli.
Terveydenhuollon uudelleen järjestämistä on yritetty lukuisia kertoja. On ollut paras-hanketta, yhteistoiminta-alueiden selvityksiä ja kuntaliitoksia. Nyt lopullista päätöstä odottava esitys on jatkumoa näille jossain määrin epäonnistuneille hankkeille.
Laaja yhteisymmärrys on tänä aikana vahvistunut sen suhteen, että järjestäjän pitää olla kuntaa isompi, kuntarajat pitää ylittää, tietojärjestelmien tulee olla sujuvat, sosiaalityö ja terveydenhuolto on integroitava ja perus- ja erikoissairaanhoidon raja on madallettava. Yliopistosairaalamaakunnalla on lisäksi erityinen koulutuksen ja tutkimuksen tehtävä. Kritiikin keskellä kannattaa muistaa, että iso muutos ei tule kerralla valmiiksi ja siksi valmiuksia tulee olla tarkentaa päätöksiä.
Kyösti Oikarinen on Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk.) ja maakuntauudistuksen seurantaryhmän puheenjohtaja.