Maakuntauudistusta valmistellaan kuntien ja kaupunkien taholta vauhdilla, asioita viedään eteenpäin jonkinlainen visio päässä. Se mikä se visio on, tässä eniten huolestuttaa.
Kun uusi maakunta aloittaa on pelikenttä teoriassa yhtä aikaa sekä tyhjä että täynnä. Asiakokonaisuudet, jotka maakunnan hallittavaksi siirtyvät, ovat niin suurta mittaluokkaa, että sitä on lähes mahdoton ymmärtää. Aikataulu on sekin lähes mahdoton tehtävä.
Pelkkää negatiivista en näe uudistuksessa, sillä paljon on julkisessa terveydenhuollossa parantamisen varaa ja erilaisia enemmän ja vähemmän toimivia malleja on valtakunnallisesti toteutettu yhteistyössä kuntien kesken jo vuosia.
Alueellisesti tässä Oulun naapurissa Oulunkaari on hyvä esimerkki täysin erityyppisestä ratkaisusta toteuttaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Oulunkaaren alueella on mahdollisuus saada lääkäriaika terveyskeskukseen ja hammaslääkäriaika hammaslääkärille.
Oulussa tämä ei ole suoraan mahdollista. Ensin mennään perin suomalaiseen tapaan hakemaan jonotuslappu, että saadaan kipeänä jonottaa, kun se tapoihin kuuluu.
Seinillä on lappuja laminoituna, joissa kerrotaan kuinka tulee jonottaa, istua, yskiä, kätellä. Toisella seinällä kerrotaan mitä täällä jonottaessa nyt tapahtuu, montako asiakasta on ja mikä on hierarkia asiakkaiden sisäänotossa.
Lähtökohtaisesti, kun olet flunssassa, saati vatsataudissa, ei sinua ihan hirveästi tuo yllämainittu informaatio kiinnosta tai vaihtoehtoisesti sitä ei osaa ajatella ja sisäistää. Jos kysyt asiasta tai valitat, sinulle todetaan, että tämä on selkeästi kerrottu kolmannen seinän neljännellä lapulla. Toimitaan näennäisesti vastuullisesti.
Tässähän nyt ei missään nimessä ole syypäänä hyvinvointikeskusten henkilökunta, he toteuttavat sitä mitä on sovittu. Eikä tässä liioin ole syynä johtajat, he koittavat saada palapelistä jotain selkoa ja ohjeistaa henkilöstöä siirtämään palapelin paloja.
Suurin ongelma on se palapeli itse. Oulun alueella on kaikki palaset olemassa ja tietotaito, jolla toimiva kokonaisuus saadaan rakennettua. Tämän hetken ongelmana on väärien palojen sovittaminen väkisin yhteen. Iso organisaatio on pilkottu pieniin osiin, jossa jokainen yksikkö koittaa tehostaa toimintaansa ja saada sitä väärää palasta mahtumaan paikalleen. Ei sovi, eikä myöskään ihan hirveästi toimi.
Mitä sitten on tehtävissä? Tässä vaiheessa kun maakuntauudistusta rakennetaan, olisi mahdollista saada palaset istumaan paikalleen. Pelkään vain, että kun tämä kaikki on valmista ja kuvapuoli käännetään, on se niin ruma, ettei sitä julkisesti sovi esitellä.
Nyt pitäisi kiireisestä aikataulusta huolimatta rauhoittua ja miettiä sitä perusasiaa, jonka parissa koko uudistus pyörii. Siinä ei keksitä uutta hallintoa ensisijaisesti, siinä ei keksitä uutta rahoitusmallia ensisijaisesti, siinä luodaan ihmiselle, kuntalaiselle, toimiva ja turvallinen malli sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön.
Miten tämä rakennetaan, on ihminen ensin, yksi kerrallaan. Tämän jälkeen tulee rahoitus ja viimeisenä sen organisointi.
Siirtymävaiheessa kylläkin tarvitaan resursseja runsaasti, jotta pystytään huomioimaan kaikki ne arkipäiväisetkin asiat, jotka muuttuvat. Sitä varten on nyt projektien kautta toteutettava pilottihaku maakunnilla menossa. Nämä pilotit jatkuvat aina vuoteen 2022 maakuntien hallinnoimana.
Nyt pitää saada mukautuva ja sopeutuva sekä joustava ratkaisu tähän maakuntaan, jossa ihminen on jälleen ihminen, ei tuote.
Markus Lepinoja
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.