Samaan aikaan kun puolustusministeriössä selvitetään ministeri Seppo Kääriäisen ratkaisun pohjaksi sitä, kuinka monta varuskuntaa, missä päin maata ja millä aikataululla lakkautetaan, suunnitellaan kiivaasti alueellisen puolustuksen tehostamista. Tarkoitushan on perustaa vuoden 2008 alusta maakuntajoukot.
Kytky varuskuntien lakkauttamisen ja maakuntajoukkojen välillä kiistetään tiukasti. Puolustusministeriöstä vakuutetaan: Yhtäkään varuskuntaa ei lakkauteta maakuntajoukkojen perustamisen varjolla.
Hallitus jätti varuskunnat tieten tahtoen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta pois. Eduskunnan keskustelun ei haluttu antaa mennä tappeluksi siitä, mitä varuskunnille tehdään. Perinteisesti asia on nostattanut suuria tunteita paitsi kansanedustajissa myös maakunnissa.
Asia nousee lähiviikkoina tapetille, sillä selvitysmiehenä toimivan prikaatinkenraali Arto Rädyn selvitystyön on määrä valmistua kahden viikon kuluttua. Räty ei helpota Kääriäisen päätöstuskaa. Hän ei esitä, ei edes suosittele mitään. Räty vain selvittää eri vaihtoehdot.
Kääriäinen on tähän asti vaiennut kuin muuri lakkautettavien varuskuntien määrästä ja nimistä. Maanantaina Kontiolahdella hän päästi Pohjois-Karjalan prikaatin pannasta. Muualla jatkuu epävarmuus.
Maakuntajoukkojen perustaminen on sen sijaan jo hyväksytty. Hanke sisältyi hallituksen puolustus- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon. Eduskunta siunaisi maakuntajoukot äänestyksen jälkeen selvin numeroin. Asiasta käytiin jonkin verran keskustelua, mutta se hautautui lähes täysin Natoa ja liittoutumattomuutta koskeneen kiivailun taakse.
Julkisuudessa maakuntajoukot ovat herättäneet jonkin verran polemiikkia. Jotkut näkevät niissä suojeluskuntahaamun henkiin herättämistä. Toiset pelkäävät, että joukot ryhtyvät ryöstöviljelemään palo- ja pelastustoimen tehtäviä.
On jopa kyselty, ryhtyvätkö kaikenlaiset rambot ja hörhöt rynnäkkökiväärit kädessä riehumaan maakunnissa. Eivät ryhdy. Heidät karsitaan jo kättelyssä pois. Maakuntajoukoista ei tehdä mitään Rajamäen rykmenttejä. Ne kootaan vapaaehtoisista reserviläisistä. Joukkoon kuuluvalle voidaan antaa kotiin maastopuku, mutta aseet pidetään puolustusvoimien kaapissa. Avainkin pysyy armeijan hallussa.
Pääesikunnasta on kiirehditty myös rauhoittelemaan, että maakuntajoukkojen tärkein tehtävä on sotilaallinen maanpuolustus ja ne tukevat muun yhteiskunnan toimintaa. Pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Kari Rimpi neuvoi ottamaan maakuntajoukot maakuntajoukkoina, ilman poliittisia tai historiallisia painolasteja. Hän vakuutti, että virka-aputehtävillä ei pyritä valtaamaan muiden tehtäviä.
Maakuntajoukkojen on tarkoitus antaa pyydettäessä virka-apua esimerkiksi tulopalojen sammutustöissä, öljyntorjuntatehtävissä, liikenneonnettomuuksissa yms. Tässä on nähty eettisiäkin ongelmia, kun sotilasorganisaatioiden toimintaa laajennetaan muille kuin sotilasaloille. Puolustusvoimista kummastellaan, miksei sen kykyjä ja voimavaroja hyödynnettäisi muun yhteiskunnan tulemiseen. Virka-avun todetaan olevan maakuntajoukkojen toissijainen tehtävä eikä joukoilla mitenkään hämärretä siviili- ja sotilastehtävien rajaa.
Kysymyksiä maakuntajoukkojen ympärillä kuitenkin vielä riittää. Jotkut ovat jo epäilleet, ettei koko hankkeesta tule yhtään mitään. Toiset kummastelevat, onko mitään järkeä hajottaa resursseja maakuntajoukoille.
Valmistelutyö joka tapauksessa kiihtyy. Urakka on iso, sillä maakuntajoukkojen perustaminen vaatii lain. Niille pitää myös luoda toimintakeskukset sekä selvittää muun muassa, millaisia sitoumuksia joukkoihin tulevien kanssa tehdään, mitä kannustimia käytetään ( joukothan kootaan vapaaehtoisista, joten rahaa ei makseta) ja mikä on työnjako viranomaisten kanssa jne.
Hanketta pilotoimaan perustetaan viisi maakuntajoukkoa vielä tänä vuonna. Komppaniat tulevat Ouluun, Helsinkiin, Vihtiin, Alavudelle ja Kuopioon. Paikkakunnat ratkaisi se, missä on valmiuksia toiminnan käynnistämiseen jo olemassa. Vapaaehtoisen maanpuolustusinnon kerrotaan taas olevan suurinta Vaasan seudulla ja Kalajokilaaksossa.
Ensimmäiseksi on pilottiyksiköihin rekrytoitava henkilöstö. Vapaaehtoiset reserviläiset kartoitetaan kertausharjoituksissa. Sotilasläänit johtavat omia joukkojaan ja yksiköt valitaan sotilasläänien esikunnissa. Ensimmäisten yksikköjen vahvuudeksi on kaavailtu noin 150 miestä.
Lopullista miesvahvuustavoitetta ei ole asetettu. Innostuksen sanotaan ratkaisevan rekrytoitavien määrän. Sitä paitsi naisetkin ovat olemassa. Mutta maakuntajoukoissa naisille on jäämässä lähinnä tuki- ja koulutustehtäviä. Sekin on vielä ratkaisematta, mitä muuta ne olisivat kuin soppakauhan heiluttamista.
Joukkojen luomista on perusteltu sotilaallisella tilauksella. Tarkoitus on ennen muuta hyödyntää suurta vapaaehtoista maanpuolustusintoa.
Mutta kyllä kyse on kylmistä kolikoistakin. Puolustusvoimat haluaa hyödyntää vapaaehtoisen maanpuolustusinnon myös rahallisista syistä. Puolustusvoimat ei ole pystynyt järjestämään kertausharjoituksia tarpeeksi. 1990-luvun lamavuosina niihin pysyttiin kutsutaan vain muutama tuhat henkeä. Nyt mukana on 35 000 henkeä per vuosi.
Yhden kertausharjoituslaisen kustannukset ovat noin kolme euroa päivässä. Maakuntajoukoissa uskotaan selvittävän eurolla. Raha ratkaisee, ainakin osin, kotikontujen suojelussakin.