Oulun maakunta-arkiston kuukauden asiakirja on Anders Bergströmin piirros viinapannun hatusta ja putkesta. Kuvaus päätyi välikäsien kautta maakunta-arkistossa säilytettävään Samuli Paulaharjun kokoelmaan. Bergström piirsi kuvauksen huhtikuussa 1802.
Rahassa asiakirjan arvoa ei pysty mittaamaan, mutta arvokas se on maakunta-arkiston tutkijan Anssi Lampelan mukaan, joka perehtyi asiakirjaan ja asetti sen näytteille.
"En pystynyt suhteuttamaan, kuinka paljon tällaisia piirustuksia Suomen arkistoista löytyy, mutta Oulun maakunta-arkistosta ei ainakaan vastaavaa löydy."
Hän ei saanut tietoa viinapannun piirtäjästä Bergströmistä. "En edes tiedä miltä paikkakunnalta hän on. Epäilin, että hän on Raahesta, mutta en pystynyt varmistamaan. Hän voi olla jostain muualtakin, esimerkiksi Oulusta. Hän on tuntematon suuruus ainakin tällä hetkellä.
Hattu kiinnitettiin viinapannuun mäskin alkaessa kiehumaan. Mäski koostui vedestä, maltaista ja hiivasta tai maltaiden tilalla saattoi olla esimerkiksi perunoita tai marjoja.
Kun hattu asetettiin, alkoi siitä pian tippua spiraalinmuotoista kupariputkea pitkin tislettä, sikunaa. Putki oli upotettu suureen jäähdytystynnyriin, joka oli täytetty lumella tai jäällä. Mäskinpoltosta saatu neste kirkastettiin laskemalla se toisen kerran viinapannun läpi.
Viinan polttaminen oli hyvin yleistä. "Pitäjissä oli useita kymmeniä viinanpolttajia. Oli isompia viinatehtaita ja kotitarpeeksi saattoi olla viinapannu talossa kuin talossa, koska se oli sallittua", Lampela sanoo.
Viinapannuja valmistivat kaupunkien kuparisepät ja niitä oli erinäköisiä ja monenkokoisia, eikä niissä kaikissa ollut putkea.
Vuonna 1731 paloviinan poltto pantiin verolle, kunnes Kustaa III kielsi viinan valmistamisen ja myynnin 1772. Samalla hän määräsi perustettavaksi kruununpolttimoita.
Poltto kotitarpeisiin sallittiin uudelleen 1787, mutta se kiellettiin lailla 1865. Tästä käynnistyi salapolton aika, joka ei liene vieläkään kokonaan kadonnut.