Vesihuolto on oman kaivon varassa enää parilla prosentilla Pohjois-Pohjanmaan asukkaista. Maakunnan 174 vesihuoltolaitosta toimittavat laadukasta juotavaa syrjäisiinkin kolkkiin. Pintavettä ei juoda enää juuri muualla kuin Oulussa.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vesihuoltopäällikkö Timo Viitasaari sanoo, että maakunnan vesihuoltotyöt saatiin aikanaan hyvää vauhtiin valtion työllisyysperusteisella tuella.
"Kaiken perusta oli kuitenkin ihmisten aktiivisuus. Monin paikoin vettä oli saatavilla heikosti tai sen laatu oli huono. Kun Etelä-Suomessa eletään vasta nyt pienten vesilaitosten perustamisen buumia, meillä asiat ovat olleet melko hyvällä mallilla jo pitkään."
Parannettavaakin vesihuollosta löytyy. Moni pieni vesiosuuskunta toimii yhden vedenottamon varassa, jolloin toimitusvarmuus ei ole riittävä.
"Esimerkiksi Pudasjärvellä toimii kymmeniä pieniä vesilaitoksia. Jos tulee vaikka tekninen vika, vettä pitäisi pystyä johtamaan jostain muualta. Nyt suuri haaste onkin rakentaa yhdysvesijohtoja eri laitosten välille. Töitä tehdäänkin monin paikoin", Viitasaari kertoo.
Piippolassa riittää vettä
Lähivuosikymmeninä monilla laitoksilla on edessään myös mittavia saneeraustöitä.
Iloinen yllätys on ollut, että kun muovisen vesijohtoputken kestävyydeksi aikoinaan arveltiin korkeintaan 50 vuotta, saattaa se nykyarvioiden mukaan pitää vettä jopa sata vuotta.
Neljääkymmentä toiminnan vuotta juhliva Piippolan Vesi Oy ulottaa putkensa melkein jokaiseen kunnan talouteen. Asiakkaita on 550 ja runkolinjaa 140 kilometriä.
"Johtovesi saatiin kirkolle vuonna 1964. Sitä ennen kiskottiin pesuvesiä Lamujoesta, joten kyllä yhtiö tosi tarpeeseen perustettiin", sanoo vesiyhtiön toimitusjohtaja ja ainoa vakituinen työntekijä Petri Siekkinen.
Piippolassa riittäisi hyvää vettä vaikka muille jakaa, ja yhdysvesijohdoista naapureiden kanssa on puhuttukin. Pääosa vedestä pulppuaa Vanhantien kankaan uudesta ottamosta. Kirkasta riittäisi ainakin 1000 kuutiota vuorokaudessa, tarve on nyt 200 kuutiota.
"Rytinevan ottamon lähellä on ollut ampumarata, ja siellä seurataan koko ajan, ettei ottamon vedestä löydy lyijyä. Toistaiseksi merkkejä siitä ei ole ollut. Muutenkin nykyaikainen tekniikka on suureksi avuksi. Automatiikka tarkkailee veden laatua ja ilmoittaa asiattomista kulkijoista", Siekkinen mainitsee.
Pitkän linjan vesimies ei lakkaa ihmettelemästä suomalaisten hurahtamista pullovesiin. Monessa kodissa kun hanasta valuu laadukkaampaa juotavaa melkein ilmaiseksi.
"Kai se on hienompaa ostaa eurolla puoli litraa pullovettä kuin puolitoista kuutiota parempaa johtovettä", Siekkinen tuumii.
Vaalassa, Rokuan liepeillä sijaitsevassa Kantolan talossa vesi tulee johtoa pitkin omasta kaivosta. Vakituisesti asuttuja, oman kaivon varassa olevia talouksia Vaalassakin enää vain muutama.
Kantolan asukkaat Eino ja Liisa Väänänen kyselivät aikoinaan vesilaitokseen liittymisen mahdollisuutta, mutta esteeksi tuli hinta.
"Sen verran syrjässä täällä ollaan, että 50 000 markkaa olisi pitänyt johdosta maksaa. Päätettinpä sitten pärjätä jatkossakin kaivoveden varassa. Muutaman kerran on ollut vesi todella vähissä, mutta jotenkin on aika selvitty". Eino Väänänen kertoo.