Näkymä hämmentää. Perhon keskustasta on tullut kilpailukeskus, jossa kaikki perholaiset ovat joko urheilijoita tai järjestäjiä, koulu täynnä joukkueita ja kirjasto mediakeskus. Palmusunnuntaina kylänraitilla tungeksii yleisöä myyntikojujen lomassa. Mikä merkillinen maakuntaviesti!
Tuolla tulee Tarmo Ängeslevä, iso mies kävelykeppi kädessä! Kysytään ylivieskalaiselta hiihtopersoonalta, mistä tässä oikein on kysymys?
"Maaotteluhengestä", Ängeslevä vastaa.
"Keski-Pohjanmaalla kohtaavat ruotsinkielinen Pohjanmaa, alueen muutama ydinkunta ja Kalajokilaakso, joka talousalueena kuuluu Pohjois-Pohjanmaahan. Ajatellaan, että no kyllä me ainakin nuo hurrit voitetaan."
Mies väittää, että ilman viestiä Keski-Pohjanmaan maakuntaakaan ei välttämättä enää olisi.
"Pieni maakunta on uhan alla. Viestin ansiosta Kalajokilaakso tukee maakuntaa", hän perustelee.
Myös kuntien välinen kilpailu herättää tunteita. Ei ole aikaa eikä paikkaa, jossa toisensa kohtaavat keskipohjalaiset hiihtoihmiset eivät heittäisi herjaa maakuntaviestistä.
Ylivieskan ennätys
Oikeastaan Ängeslevä on Perhossa vakoilemassa. Vuoden kuluttua hiihdetään Ylivieskassa, ja järjestelytoimikunnan puheenjohtaja tutustuu perholaisten ponnistuksiin. Keski-Pohjanmaalla maakuntaviesti on tapaus, jonka järjestelyvuoro on kunnille odotettu, suunnilleen 25 vuoden välein kohdalle osuva kunnia-asia. Ängeslevä kehuu järjestelyjä maan parhaiksi.
Ylivieskan edelliseen viestiin vuonna 1984 myytiin 8 800 lippua. Ennätys tehtiin myös joukkueiden lukumäärässä, 62. Lukemia ei rikota aivan äkkiä, Ängeslevä uskoo. Viime vuosina väkimäärä on vakiintunut 3 500-5 000 katsojaan, ja Perhossa päästäneen samaan. Yleisöä on 2,5 kilometriä pitkästi ja kolme metriä paksusti.
"Sitä paitsi Perho on pussinperällä. Tämän kauemmas ei Keski-Pohjanmaalla pääse", Ängeslevä huomauttaa.
Joukkueiden määrä on vakiintunut 45-50:een. Perhossa ladulle lähti 49.
Hiihtäjille paikka viestijoukkueessa on tavoiteltava asia. Talkooväestäkään ei ole pulaa. Perholaisia kävi vielä viikolla kyselemässä, eikö pääsisi töihin.
Poliittinen hiihtokilpailu
Väkijoukosta ilmestyy kilpailun teknisen asiantuntijan TD-liiveissä punaposkinen mies, joka sanoo käsipäivää kaverilleen Ängeslevälle ja ryhtyy kaveriksi pohtimaan viesti-ilmiötä. Reijo Alakoski, Reisjärveltä, lukeutuu myös maakunnan hiihtovaikuttajiin.
"Tämä on maailman ainoa poliittinen hiihtokilpailu", hän sanoo ja höröttää päälle.
"Takana on maakuntaliitto, tätä eivät hiihtoihmiset pilaa. Liitot ovat kyllä vahvasti mukana muuallakin, mutta täällä systeemi on vanhin ja vahvin. Sen kautta tapahtuma koskettaa muitakin kuin hiihtoihmisiä. Sitä paitsi säännöt ovat tosi yksinkertaiset, tekstiä on yksi A4-arkki. Naapurimaakunnissa on kymmenen sivua."
Keskipohjalaiselle hiihdolle ilmiöllä on valtava merkitys. Ängeslevä ja Alakoski listaavat kilpaa:
"Kun kunta saa järjestelyoikeuden, aletaan kohentaa suorituspaikkoja ja uusia kunnossapitokalustoa. Hiihtäjien valmennukseen satsataan esimerkiksi leirittämällä."
Naapurisopua
Viestien luomalta pohjalta ovat ponnistaneet maakunnan viime vuosien menestyjät mieshiihdossa. Naisissa on ollut hiljaisempaa sitten Helena Takalon, mutta hiihtopersoonat nyökyttelevät tahdissa: "Aaltoliikettä. Kun Takalo oli lippulaivana, maakunnan naisia oli Suomen kärkikaartissa puolenkymmentä."
Tulevista sukupolvistakaan ei kannata olla huolissaan. Ängeslevä viittoo kepillään ympäri kenttää.
"Katsokaapa. Kun äidit ja isät lähtevät kerran vuodessa hiihtokilpailuun, jossa on mukana joku sukulainen tai naapuri, he ottavat lapsensa mukaan."
Maajoukkuehiihtäjien ehtiminen viestiin on sekin jokavuotinen jännityksen- ja puheenaihe. Samalla viesti on monelle ainoa tilaisuus nähdä Teemu Kattilakosken, Kalle Lassilan tai Tero Similän vauhtia muualla kuin televisiossa, ja kova nimi joukkueessa kova juttu.
Juuri siksi Alavieskassa nousi viime syksynä kansanliike, kun kunta päätti lopettaa maajoukkueesta potkaistun poikansa Teemu Kattilakosken tukemisen. Ei voi olla totta! Miten käy viestijoukkueen? Kotikentällä 2006 Kattilakoski sentään siivitti pienen kunnan kolmanneksi!
Mutta eipä hätää. Perhon kisakentän kuhinasta löytyy myös Jäälin mies, joka täällä on Alavieskan mies, naama virneessä korvasta korvaan, valmiina ankkuriosuudelle.
"Noo. Katsotaan sitten keväämmällä, mitä tässä ollaan", hän väistää. Se tiedetään, että Kiiminki on hiihtäjää jo kosiskellut.
30-vuotias Kattilakoski hiihti ensimmäisen maakuntaviestinsä Ullavalla vuonna 1992. Muisto on kirkkaana mielessä.
"Kyllä siinä nuorta poikaa jännitti viivalla melko paljon. Yleisöä oli hirveästi", hän sanoo.
"Hienoja tapahtumia. Yleisöstä melkein jokaisella on joku sukulainen hiihtämässä. Pääasia on, että voittaa naapurikunnan. Kalajoki ja Ylivieska tässä pitäisi kaataa."