Maakotkapari on käynyt tarkistamassa nettipesämme ja myös jonkin verran sisustanut sitä. Kun nyt kuitenkin on jo huhtikuu menossa, eikä pesän kohennus ole edennyt tuon pitemmälle, on todennäköistä, ettei kotkaparin tämän vuoden pesävalinta ole osunut nettipesäämme. Mutta ei menetetä vielä toivoa, on niitä tosi myöhäisiäkin pesintöjä sattunut.
Nettipesä oli viime vuonna asuttu ja emolinnut saivat lentoon kaksi poikasta, kyseessä ei kuitenkaan ole Ainon ja Väinön pesä. Yksi pesän tukioksista oli jo pesinnän aikaan katkennut ja pesä olisi pudonnut talven aikana, ellen olisi kunnostanut sitä ennen lumisateiden alkua.
Ilmeisesti pesän uusi look ei kuitenkaan ollut onnistunut kotkaperheen naisosapuolen mielestä. Naisille on niin vaikea olla mieliksi.
Nettipesäämme on käynyt tutustumassa myös muita metsän kulkijoita. Mielestäni sävähdyttävin on lapinpöllön vierailu pesällä 6. maaliskuuta. Kuten pöllön sopii, vierailu tapahtui pimeän aikaan. Taigan suuri harmaa on jopa potentiaalinen pesijä. Lapinpöllö ei rakenna pesää, vaan munii muiden lintujen rakentamalle pesäpohjalle pohjaa hieman kuopaistuaan. Mutta aivan lähiviikkoina lapinpöllönkin tulisi haudonta aloittaa. Suuresta koostaan huolimatta lapinpöllökin on päätynyt maakotkan saalislajistoon.
Tavanomaisempi vierailija kävi pesällä 14. maaliskuuta. Kyseessä oli kanahaukkakoiras. Kanahaukka valitsee pesäpaikakseen aika usein vanhan kotkanpesän. Mutta vuoroin vieraissa käydään. Maakotka puolestaan on pesinyt vanhoissa kanahaukan pesissä. Eikä pesän tarvit-se olla edes vanha, vaan kotka ryöstää sen halutessaan vahvemman oikeudella. Kanahaukka aloittaa Oulun korkeudella haudonnan huhtikuun lopulla, joten siihenkään ei ole kovin pitkästi.
Pesällä on vieraillut talitiainen parinakin päivänä ilmeisesti syötävää etsien. En tunne kuitenkaan yhtään tapausta, että talitiainen olisi pesinyt kotkanpesään (pesän sisään). Västäräkin olen tavannut maakotkan pesästä. Viisi västäräkin poikasta kurkisteli muutaman kymmenen sentin päässä pesän suuremman asukkaan poikasen kynsistä.
Utelias käpytikka on myös tarkastanut pesän. Käpytikka suosii pesäpaikan valinnassaan suuria petolintuja. Petolinnut eivät saalista pesänsä tuntumassa, mutta antavat tikoille turvan muita saalistajia vastaan. Käpytikka on usein jopa kaivertanut pesäkolonsa kotkan pesäpuuhun muun muassa viime kesänä alle metrin päähän kotkanpesästä. Ei ollut kotkanpojalla helppoa kuunnella ruokaa kerjääviä tikanpoikasia aamusta iltaan.
Kukaan sivuilla kävijöistä ei ollut nimennyt tikkaa käpytikaksi, vaikka se on yleisin ns. kirjotikka. Ehdokkaita ovat olleet valkoselkätikka, pohjantikka (kolmivarvastikka) ja pikkutikka. Kuvissa linnun tuntee helposti käpytikaksi suurista valkeista hartialaikuista.
Huhtikuun 1. päivän vieras oli närhi. Närhelle eivät kelpaa kotkanpesät, olkoon ne kuinka komeita vain. Närhi rakentaa pesänsä aina itse ja kotkanpesää paljon turvallisempaan paikkaan -- tiheän kuusen katveeseen.