Maakotkavainojen osalta synkkä 1990-luvun alku oli sysäys suojeluprojektille, jonka ansiosta tietämys maakotkasta on kasvanut monelta osin. Kotkanpesien tarkastajana vapaa-aikanaan rehkineestä Yli-Iin kunnaninsinööristä Kalevi Tunturista lehtijuttua vuonna 1990 tehnyt Ari Matila alkoi pohtia keinoja kotkan suojelutilanteen parantamiseksi.
Tunturin ja Matilan yhteistyönä syntyi vuonna 1995 Maakotka 2000 -kampanja, viisivuotiseksi aiottu projekti. Nyt, vuonna 2003, julkaistu loppuraportti summaa lähemmäs kymmenen vuoden työn tulokset.
"Kun vainon näki konkreettisesti, mietittiin, mitä tilanteelle voisi tehdä", Matila kertoo alkua. Pitkäjänteinen projekti katsottiin parhaaksi keinoksi vaikuttaa asiaan. "Tällainen maltillinen projekti otettiin hyvin vastaan, ja yhteistyötahoja oli helppo saada mukaan", Matila muistelee.
Vuosikymmenen takaisen tilanteen synkkyydestä ja kotkatuhojen uutisoinnista oli se hyöty, että kaikki tiesivät tilanteen vakavuuden. Tapot ja vaino toimivat tavallaan projektin mainoksena, niin makaaberilta kuin se kuulostaakin.
Eivät pohjoissuomalaiset silti yksissä tuumin rientäneet kotkaa pelastamaan. Matila muistaa, että kaikki eivät ymmärtäneet kotkan suojelua kannattaneita. Eivätkä ymmärrä vieläkään.
Lähettimen kertomaa
Tavoitteet olivat moninaisia: valistusta, reviirien valvontaa, tekopesien rakentamista ja talviruokintaa. Jo perustettaessa yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista määriteltiin suojelualueiden perustaminen. Ehkäpä näkyvimmäksi toimintamuodoksi osoittautui pian kampanjan alun jälkeen projektiin lisätty satelliittiseuranta.
Vuosina 1997-2001 varustettiin satelliittilähettimillä yhteensä kahdeksan nuorta maakotkaa. Matilan mukaan lähettimet tuottivat arvokasta tietoa muun muassa siitä, miten lintu liikkuu reviirillään ja milloin se lähtee muutolle, millaisia ovat muuttoreitit ja päivittäiset muuttomatkat ja missä kotkat talvehtivat.
"Lähettimet paljastivat myös sen, mitä pelättiin, eli varsin moni poikanen ei pääse maailmalle lainkaan", Matila toteaa.
Projektivuosien kohokohdiksi Matila luettelee muun muassa tutustumisen maan eturivin kotkatutkijoihin ja luontokuvaajiin ja muistorikkaat maastoreissut.
Arvokkaisiin tuttavuuksiin Matila haluaa ehdottomasti lisätä myös "Tunturin Kalevin ja Kalevan edesmenneet kotkan ystävät Aaro Korkeakiven ja Teuvo Mällisen".
Asenteiden muuttaminen on hidasta, mutta Matila kertoo optimistina uskovansa suhtautumisen kotkaan muuttuvan suopeammaksi ajan myötä. "Toki maakotkaa julkisesti puolustavien ihmisten määrä on kasvanut", Matila lisää yhdeksi saavutukseksi.
Kahdestaan ei Matilan ja Tunturin ole tarvinnut maakotkan asiaa ajaa. Projektissa on ollut mukana lukuisia henkilöitä, muun muassa Pekka Hellström, Timo Lumme, Mauri Huhtala ja Merja Ylönen, sekä yhteistyötahoja ja sponsoreita. Kampanja on alusta saakka ollut osa Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin toimintaa.
Suojelualue haussa
Maakotka 2000 -kampanjan huipennus on loppusuoralla oleva luonnonsuojelualueen perustaminen asutulle kotkareviirille Utajärvellä sijaitsevalla Isolla Joutensuolla. Keräystuotolla sekä Kalevan ja Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin Hilja Pikkaraisen rahaston lahjoitusvaroilla Metsähallitukselta ostettava alue on kooltaan vajaa 300 hehtaaria, ja sillä sijaitsee kaksi kotkanpesää.
Projektilaiset iloitsevat erityisesti siitä, että Metsähallitus on luvannut käyttää kauppasumman suojeluohjelmien ulkopuolisten arvokkaiden luontokohteiden ostoon suojelualueiksi Oulun läänin alueella. Maakotka 2000 -projekti hakeekin parhaillaan Pohjois-Pohjanmaalta toista luonnonsuojelullisesti arvokasta aluetta.
"Projekti ja luonnonsuojelupiiri auttavat alueen muuttamisessa yksityiseksi suojelualueeksi", Matila lupaa ja peräänkuuluttaa metsänomistajia ja perikuntia, jotka haluaisivat myydä metsää rauhoitustarkoitukseen.
"Suojelualueiden perustaminen on parasta luonnonsuojelua", Matila toteaa. "Ja kokonaisvaltaista: rauhoituksesta hyötyvät kaikki muut eläinlajit ja kasvit."
"Joka vuosi on paljon kaiken maailman projekteja ja keräyksiä. Sen jälkeen kun olet tukesi antanut, et enää kuule koko hankkeesta. Kaikki Maakotka 2000 -projektiin osallistuneet voivat tuntea olleensa mukana kuningaslinnun suojelussa ja myös perustamassa rauhoitusaluetta", Matila toteaa.
Maakotkatuotteita on yhä kaupan Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelukeskuksessa, ja myyntituotto kokonaisuudessaan menee aluehankintoihin. "Uusimmat tuotteet ovat 90-sivuinen loppuraportti, jossa on muun muassa Hannu Hautalan ja Jorma Luhdan loistavia maakotkakuvia sekä Dick Forsmanin litografian pohjalta tehty upea maakotkapinssi", Matila luettelee. Myös Marja Kurjen suunnittelemia silkkisolmioita ja -huiveja on vielä kaupan.
Matila toivoo myös pohjoissuomalaisten yritysten havahtuvan huomaamaan luontosponsoroinnin arvon.