Maakotkan saalistustehosta liikkuu mitä villeimpiä kertomuksia. Kotka on erittäin voimakas, muttei se mikään Rambo sentään ole.
Keräsin vuosina 1981-1998 Pohjois-Pohjanmaan maakotkan pesiltä ja niiden lähimaastosta mittavan aineiston pesimäaikaisesta ravinnosta. Näytepussit täyttyivät luista, sulista, jaloista, käpälistä, sorkista, kalloista, nahanriekaleista, oksennuspalloista. Näytteet tutkittiin Oulun yliopistolla.
Maakotkan porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmän muututtua 1998, lopetin suuritöisen, vaikkakin mielenkiintoisen saalisjätteiden keräämisen. Ehkä tulen tekemään tämän suhteen vielä poikkeuksen - Ainon ja Väinön pesällä.
Ravinnon ytimen muodostavat jänikset ja metsäkanalinnut. Jos näiden kannat ovat vahvat, ei pesiltä kovin paljon muuta löydy. Näiden puuttuessa kotkan ruokalista monipuolistuu. Jätepussit täyttyvät vesilintujen, kahlaajien, varislintujen, lokkien, pienempien petolintujen, muiden lintujen, oravien, poronvasojen, näätäeläinten, ketunpoikasten ja kyiden syömäkelvottomista osista.
Raadonsyöjänä kotka kantaa metsästysalueeltaan myös muista syistä kuolleet eläimet ja linnut, mutta saalisnäytteistä näitä ei voi erotella.
Maakotkan ruokalistalta löytyy myös yllättävän pieniä saaliita kuten myyriä ja sammakoita sekä pikkulintuja. Eriskummallisimpia saaliseläimiä ovat olleet saukko (1), kissa (2), korpimetso (1), valkoposkihanhi (1) ja tervapääsky (1). Jätteistä löydetyt kalat lienevät päätyneet saalisluetteloon lokkien vatsoista.
Jänisten osuus ravinnosta oli 28 %, poronvasan 6 % (1,34 vasaa/pesintä), oravan 3 %, ketun 2 %, näätäeläinten 1 %, metsäkanalintujen 38 %, vesilintujen 8 %, kahlaajien 6 % ja lokkien 2 %. Muille saaliseläimille jää näiden lisäksi 6 %:n osuus.
Pääsääntöisesti voi sanoa, että kotka saalistaa sitä, mitä on saatavilla. Yhtenä vuonna keräsin eräältä pesältä peräti 20 harmaalokin jätteet. Pesän lähellä onkin harmaalokkiyhdyskunta. Erittäin hyvänä oravavuotena 1974 kotkat siirtyivät oravajahtiin. Tilastojen tarkkuus edellyttää, että keräykset ajoittuvat useille vuosille.
Saalisnäytteissä suuret saaliit ovat yliedustettuina, sillä ne on helppo löytää. Pienistä saaliista ei välttämättä löydy mitään. Etenkin jos emot ovat nielleet ne kokonaisina ja oksentaneet otusten luut, karvat ja höyhenet oksennuspalloina kilometrien päähän pesältä.
Pesinnän onnistumisen kannalta tällä ei kuitenkaan ole merkitystä kuten ei myöskään eri saaliseläinten lukumääräsuhteilla, vaikka ne olisivat kuinka mielenkiintoisia. Isot saaliit ovat tässä mielessä A ja O. Jänisten, poronvasojen, kettujen, näätien, minkkien, kanalintujen, kurkien, hanhien, kuovien ja lokkien menestyksellinen saalistus täyttää sekä vanhempien että poikasten kuvut.