Lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Suomen naisjalkapallolla on edessä vaikeat ajat. Kun maajoukkue ei selviytynyt Kiinaan, on joukkueen runko murenemassa käsiin. Ensi syksyn MM-lopputurnaus olisi houkutellut kokeneetkin pelaajat vielä mukaan. Nyt seuraava tavoite on kolmen vuoden päässä siintävä EM-kotiturnaus.
Ja nuoren naisen ajatuksissa kolme vuotta on kovin pitkä aika, paljon pidempi kuin kaksi vuotta. Uhratako se melkeinpä kokonaisvaltaisesti jalkapallolle?
Suomen naismaajoukkueen selkäranka koostuu viime helmikuussa 30 ikävuotta täyttäneestä Anne Mäkisestä, samalle paalulle huomenna perjantaina pääsevästä Eveliina Sarapäästä sekä sitä lähestyvistä Sanna Valkosesta, Anna-Kaisa Rantasesta, Minna Mustosesta ja Jessica Julinista. On normaalia, että viimeistään tuossa iässä naispelaaja alkaa mietiskellä elämäänsä muitakin asioita kuin pelkästään pallon potkimista.
Maajoukkueen tehokkain maalisylkijä Laura Österberg Kalmari on 27-vuotias. Viborgissa hän myönsi vakavasti harkitsevansa keskittymistä jatkossa asioihin ilman jalkapalloa.
"Ei hätää, joukkueeseen on tulossa paljon hyviä,taitavia ja nälkäisiä junioreita."
Tämä on tuttu virke. Sen kuulee aina silloin tällöin, ja silloin pitää joukkueen menestyksestä huolta kantavien syytä olla todella huolissaan.
Kun runkopelaajat katoavat joukkueesta, nuorempia tulee tilalle. Nyt on kysymys kuitenkin enemmän siitä, että jollakin syntyneet aukot on täytettävä.
Hallitusta muutoksesta ei silloin voi puhua.
Nuoria pelaajia maajoukkueeseen on tietenkin tulossa. Mutta melkein kaikki tietävät ja osa myöntääkin, ettei menestyvää joukkuetta voi rakentaa pelkästään hyvien junioripelaajien varaan, vaikka nämä olisivat kuinka nälkäisiä tahansa.
Suomen EM-kisat pelataan kesällä 2009. Tarkempi ajankohta on ratkeamassa tämän syksyn aikana.
Se, ettei maajoukkue keskiviikon ottelusta selviytynyt Kiinan matkalle, saattoi merkitä yllättävän kovaa iskua tasapainoisen joukkueen rakentamiselle kotikisoihin ja myös kisojen markkinoinnille.