Maailman metsäalasta häviää joka vuosi yli puolen Lapin kokoinen alue. Kuuden vuoden välein maailmasta häviää koko Suomen pinta-alan verran metsää.
Tällä vauhdilla yhden ihmisiän aikana yli kymmenesosa maailman metsistä katoaa. Muutos on nettomääräinen, eli siinä on huomioitu uudelleenmetsittyvät alueet. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO kutsuu tilannetta hälyttäväksi.
Metsäkadon pysäyttämisestä on puhuttu vuosikymmeniä ja suomalaisetkin ovat kantaneet kortensa kekoon rahoittamalla YK:n ponnistuksia tilanteen korjaamiseksi. Viimeksi marraskuussa Varsovan ilmastokokouksessa sovittiin uusista toimista kehitysmaiden metsäkadon torjumiseksi.
Tulokset ovat kuitenkin jääneet vaisuiksi. Hyvä esimerkki on Suomen pitkäaikaisin kehitysavun kohde Tansania. Suomalaista rahaa ja osaamista on kanavoitu huomattavia määriä juuri metsäsektorille, mutta FAO:n tilastojen mukaan Tansania hävittää edelleen noin prosentin metsistään vuodessa ja vauhti vain kiihtyy.
Metsäkato on suhteellisesti pahin ongelma juuri Afrikassa, missä väestökin kasvaa nopeimmin. Absoluuttisina pinta-aloina metsää katoaa eniten Brasiliassa ja Indonesiassa.
Emeritusprofessori Olavi Luukkasen mukaan suurin syy metsäkatoon on uuden viljelymaan raivaaminen. Tässä on myös hyvä puoli. Jos väestönkasvu hidastuu edelleen ja maankäyttöä tehostetaan, metsäkato voidaan saada kuriin.
Ensimmäisiä merkkejä tästä voi olla jo näkyvissä. Metsäkato hidastui 2 000-luvulla noin kolmanneksen 1 990-luvun tahdista. Esimerkiksi Intiassa metsien tuhoutuminen on pysäytetty. Kiinassa metsien pinta-ala puolestaan lisääntyy yhtä vankasti kuin Brasiliassa vähenee.
– Eivätkä Kiinan uudet metsät ole pelkkiä puupeltoja, vaan paikallisista lajeista kasvatettuja metsiä, jotka antavat paikallisille ihmisille heidän tarvitsemiaan tuotteita. Se on 60 vuotta harjoitetun tietoisen politiikan tulosta, Luukkanen kehuu.