Syksyllä 2008 puhjennut finanssikriisi sysäsi maailmantalouden syvään taantumaan. Maailmankauppa ja kehittyneiden maiden teollisuustuotanto romahtivat. Myös nousevien maiden kasvu hidastui merkittävästi.
Talouspolitiikka reagoi taantumaan harvinaisen nopeasti. Rahoitusjärjestelmän toimintakyky palautettiin.
Finanssipolitiikkaa kevennettiin ja rahapoliittiset korot laskettiin nollan pintaan. Näillä toimilla estettiin 1930-luvun kaltaisen laman toistuminen.
Vuosi 2010 alkoi toiveikkaissa merkeissä. Maailmankauppa ja kokonaistuotanto olivat mukavassa kasvussa. Toiveikkuus alkoi kuitenkin pian rapistua. Syynä oli muutaman eurooppalaisen valtion ajautuminen lähelle maksukyvyttömyyttä.
Euroopassa kasvu hidastui vuonna 2011. Velkakriisiin ajautuneissa maissa tuotanto kääntyi uudelleen laskuun vuonna 2010 tai viimeistään vuonna 2011.
Toipuminen finanssikriisistä on ollut epäyhtenäistä. Yhdysvalloissa kokonaistuotanto on nyt jo yli viisi prosenttia kriisiä edeltäneen tason yläpuolella. Vanhoista euroalueen maista samaan ei yllä yksikään. Lähimmäksi pääsee Saksa, missä tuotanto on vajaat kolme prosenttia vuoden 2008 tason yläpuolella.
Kreikassa tuotanto on nyt neljänneksen alempana kuin vuoden 2008 alussa. Muissa kriisimaissa miinusmerkkinen kasvuluku on 5–10 prosentin välillä.
Mihin sijoittuu Suomi tässä vertailussa? Vastaus on: lähemmäksi kriisimaita kuin Saksaa. Suomen bruttokansantuote on tänä vuonna noin viisi prosenttia kriisiä edeltäneen tason alapuolella. Tässä vertailussa Irlannillakin talous on jo paremmalla tolalla kuin Suomella.
Suomeen on kriisin aikana syntynyt ajattelutapa, että olemme Saksan tapaan taloudellisesti vahva maa. Varsinkin Saksan vientikyky on meillä herättänyt ihailua. Samalla Euroopan kriisimaita on alettu pitää kaikin tavoin kelvottomina.
Saksan vienti onkin taantuman jälkeen kehittynyt vahvasti. Viennin arvo on siellä nyt vajaat 20 prosenttia taantumaa edeltäneen tason yläpuolella. Miten Suomi on tähän verrattuna pärjännyt? Vastaus on: kehnosti. Suomen vienti on tällä hetkellä vajaat 10 prosenttia alempana kuin vuoden 2008 alussa.
Tavaroiden ja palvelusten viennissä Euroopan kriisimaat hakkaavat Suomen mennen tullen. Espanjan viennin arvo on nyt yli 20 prosenttia vuoden 2008 alun tason yläpuolella. Myös Portugalin ja Irlannin vienti on noussut yhtä nopeasti kuin Saksan vienti.
Kriisimaista Kreikan vienti on kehittynyt heikoimmin, mutta sekin päihittää Suomen.
Maailmantalouden elpyminen on jatkunut, joskin se on edelleen hauraalla perustalla. Euroalueen yhteenlaskettu bruttokansantuote oli lähinnä kriisimaiden ansiosta lievässä laskussa vuoden 2011 puolivälistä tämän vuoden alkuun. Sen jälkeen tuotanto on ollut lievässä nousussa. Ennakoivat indikaattorit viittaavat siihen, että kasvu jatkuu, joskin hitaana.
Ennusteiden mukaan Suomi on pääsemässä tähän nousuun mukaan, mutta vauhti on verkkaisempi kuin muualla.
Komission arvion mukaan Suomen talouskasvu jää ensi vuonna runsaaseen puoleen prosenttiin. Se on puolta hitaampi kuin koko euroalueelle ennustettu kasvuvauhti. Siten suhteessa viiteryhmäänsä Suomen alisuoriutuminen jatkuu.
Kriisimaista Suomen edelle menevät Italia, Irlanti ja Portugali. Kreikkakin yltää samaan. Korkean luottoluokituksen maista ainoastaan Hollannille ennustetaan Suomeakin hitaampaa kasvua.
Heikko vienti on Suomen alisuoriutumisen taustalla. Vientiin taas ovat vaikuttaneet rakenteelliset tekijät ja heikentynyt kilpailukyky.
Rakenteellisista tekijöistä merkittävimmät ovat tieto- ja viestintäteknologisen viennin yhtäkkinen romahtaminen sekä paperiteollisuuden merkityksen asteittainen supistuminen 2000-luvulla. Kustannuskilpailukyky on heikentynyt menneiden vuosien palkkaratkaisujen ja tuottavuuden laskun seurauksena. Tuottavuuden lasku liittyy osittain edellä mainittuun rakenteelliseen muutokseen eli korkean tuottavuuden tuotannon osuuden supistumiseen.
Rakenneongelmat eivät ratkea yksin kansainvälisen suhdanteen paranemisen myötä. Siihen tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, jotka edistävät voimavarojen siirtymistä toimialojen ja alueiden välillä ja siten nopeuttavat uuden tuotannon ja uuden viennin syntymistä. Tarvitaan toisin sanoen toimenpiteitä, jotka tähtäävät työhön osallistumisen lisäämiseen, kilpailun edistämiseen, asuntotuotannon pullonkaulojen purkamiseen, tuottavuuden nostamiseen julkisessa palvelutuotannossa sekä innovointiin ja investointeihin kannustavaa verotusta.
Kustannuskilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää palkkaratkaisujen sovittamista vientisektorin tilanteen mukaan.
Menetetyn kilpailukyvyn korvaaminen edellyttää kilpailijamaita hitaampaa kustannusten nousua useiden vuosien ajan.
Tärkeää on myös turvata Suomen perusvahvuudet eli hyvä peruskoulutus, osaava väestö, toimiva infrastruktuuri, tehokas hallinto, luotettava oikeuslaitos ja vahva innovaatiojärjestelmä.
Kaikkein tärkeintä on tunnustaa tosiasiat. Niihin kuuluu se, että Suomi on jäänyt junasta.
Siksi meillä ei ole varaa ylimielisyyteen eikä ylenkatseeseen – ei edes kriisimaita kohtaan. Ilman rakenteellisia muutoksia olemme samalla tiellä.
Kirjoittaja on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.