Raha ei ole loppunut maailmasta, vaikka joku voisi niin päätellä finanssikriisistä kertovia juttuja lukiessaan. Esimerkiksi viennin jättiläisellä Kiinalla on sellainen valuuttavaranto, ettei yksikään lukija voisi hahmottaa lukua, jos kaikki nollat pistettäisiin tässä pötköön.
Kiinan valuuttavaranto on ennen muuta dollareissa ja tienattu pääosin Yhdysvaltain viennillä. Amerikkalaiset kuluttajat haluavat ostaa halpoja tuotteita, ja Kiina osaa niitä tehdä. Tämä on maailmantalouden rattaiden tärkein voiteluaine.
Kiina on tukenut amerikkalaisten kulutusjuhlia myös ostamalla Yhdysvaltain valtion joukkovelkakirjoja. Kiinalla on niitä monen sadan miljardin dollarin edestä. Kiinalaisella velkarahalla on siis katettu Yhdysvaltion valtiontalouden alijäämä. Pienessä mitassa Kiina on ostanut myös amerikkalaisten firmojen osakkeita.
Kiina ja Yhdysvallat ovat paksuin sitein naimisissa toistensa kanssa. Ne ovat riippuvaisia toisistaan. Ei ole luultavaa, että perusasetelma muuttuisi miksikään, vaikka Barack Obama sanoinkin vaalikampanjassaan, että Yhdysvallat lopettaa Lähi-idän öljyn ostamisen kiinalaisella lainarahalla.
Todellisuudessa Obaman kädet ovat aika lailla sidotut pitkäksi aikaa. Yhdysvaltain velkataakka tuskin kevenee lähiaikoina, sillä pankkien ja autoteollisuuden pelastamiseen uppoaa vielä miljardi poikineen. Demokraatteja pidetään republikaaneja halukkaampina suojelemaan kotimaista teollisuutta, mutta suurta käännettä lienee turha odottaa tai pelätä.
Entäpä jos amerikkalaisten kuluttajat keksisivät yhtäkkiä säästämisen riemut? Eli että keskivertoamerikkalainen ei ostaisikaan suurempaa asuntoa, kalliimpaa autoa tai uusinta kodin elektroniikkaa, vaan panisi ylimääräiset dollarit pankkitilille. Tämä olisi katastrofi maailmantaloudelle, sillä se merkitsisi kaupan hiljenemistä ja syvää globaalia lamaa.
Hyvä uutinen muulle maailmalle on, että Kiina haluaa ennen muuta vakautta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Kiina hankkiudu eroon amerikkalaisista arvopapereista, vaikka sillä siihen olisikin varaa. Asia on juuri päinvastoin. Kiinan huimat kasvuluvut ovat perustuneet vientiin, eikä sen etuihin mitenkään kuulu, että amerikkalaisten ostovoima romahtaisi, dollarin arvo murenisi ja vientitilaukset katoaisivat savuna ilmaan.
Kiinan johdolla on pelissä myös oma valta-asema. Vakava talouskriisi nakertaisi kommunistipuolueen auktoriteetin, ja vaatimukset demokratiasta saattaisivat viritä toden teolla. Suurten massojen jatkuva vaurastuminen on paras tae sille, että valta pysyy yhden puolueen käsissä.
On Kiinan poliittisesta järjestelmästä mitä mieltä tahansa, on Pekingin johto toiminut ulko- ja kauppapolitiikassaan vastuullisesti. Venettä ei ole keikutettu. Kiina ei ole myöskään näkyvässä mitassa käyttänyt hyväkseen osakekurssien rajua halpenemista. Nyt olisi tavaraa myynnissä halvalla, mutta Kiina ei ole rynnännyt ostoksille.
Kiinalainen lainaraha amerikkalaisissa käsissä ei ole ongelman ydin. Tärkeää sitä vastoin on, miten rahat käytetään. Kun ne holvattiin asuntokuplan synnyttämiseen, seuraukset olivat katastrofaaliset. Jos ne sitä vastoin olisi käytetty esimerkiksi uusien energialähteiden kehittelyyn, vaikutus maailmantaloudelle olisi voinut olla päinvastainen.
***
Viime viikonvaihteessa mietittiin keinoja maailman talouskriisin taltuttamiseksi. G20-kokouksen isäntä, presidentti Georg W: Bush tarjosi vieraille viiniä, joka maksaa 500 dollaria pullo.