Amerikka palaa säännöllisesti heidän haudoilleen. Se puhuu heille itsestään ja kertoo heille elävien maailman viimeisimmistä käänteistä. Donald H. Weisel Pennsylvaniasta, Raymond W. Hensley Oklahomasta, John H. Shepard Massachusettsista, John T. Berg Wisconsinista, tai tuo nimetön, "jonka vain Jumala tuntee".
Colleville-sur-Merin (Calvados) amerikkalaisen hautausmaan 9 387 kuolleesta on tullut vaiteliaita uskottuja, joille voi purkaa sydäntään. Nämä nuoret kuolivat vuonna 1944, "jotta ihmiskunta saisi vapauden", kuten hautausmaan keskellä oleva ympyränmuotoinen muistomerkki julistaa.
Omahan rannalla valkoisten hautamuistomerkkien - ristejä ja Daavidin tähtiä - rivit Normandian vihreällä ruohikolla tuovat mieliin monia ajatuksia. Näkymä on vaikuttava, ja amerikkalaiset puhujat ovat ymmärtäneet sen historiallisen merkityksen. Se tarjoaa sopivat puitteet, kun puhuja haluaa innostaa kuulijoitaan.
Collevillesta on tullut pakollinen vierailupaikka Yhdysvaltain presidenteille. Sen jälkeen kun Jimmy Carter kävi täällä vuonna 1978, kaikki ovat tulleet viralliselle vierailulle, lukuun ottamatta George Bush vanhempaa, joka kuljeskeli hautausmaalla yksityisellä vierailulla 1995.
Barack Obama jatkaa tätä kulttia 6. kesäkuuta, Normandian maihinnousun 65-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä. Vierailu on viimeinen kohde hyvin tunteellisella matkalla, joka alkaa Kairosta ja kulkee Buchenwaldin kautta.
Ranskan laki
tähtilipun varjossa
Hautausmaasta vastaava Daniel Neese, 55, on valmis puhumaan kaikesta paitsi Obamasta, turvallisuusohjeiden takia. Tämä hyväntuulinen mies on työskennellyt koko uransa ajan American Battle Monument Commissionissa. Se johtaa 24 sotilashautausmaata, jotka sijaitsevat kymmenessä eri maassa. Puolet näistä kalmistoista, kaikki peräisin ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta, sijaitsee Ranskassa.
David Neese on matkustellut Filippiineiltä Alankomaihin. "Kaikilla kuolleilla on oikeus samanlaiseen kunnioitukseen", hän sanoo. Hän myöntää kuitenkin, että tällä normandialaisella hautausmaalla on erityinen symbolinen merkitys.
"Se kertoo Euroopan vapauttamisen päivästä", hän kiteyttää.
Niinpä hautausmaata vaalitaan huolella. Vastikään sijoitettiin 30 miljoonaa dollaria museoon, joka kertoo kuvin ja äänin maihinnousun tarinaa. Erityisessä salissa luetaan levyltä loputtomiin taisteluissa kuolleiden sotilaiden nimiä.
Ranska on luovuttanut 1956 perustetun Colleville-sur-Merin hautausmaan Yhdysvalloille. Mutta kuten puistokäytävillä partioivat kaksi santarmia kertovat, Ranskan lakia noudatetaan tähtilipun varjossa.
Kolmen vuosikymmenen ajan paikkaan suhtauduttiin halveksuen. Siellä kävivät vain veteraanit tervehtimässä aseveljiään ja muutamat normandialaiset, jotka eivät unohtaneet yhtä nopeasti kuin muut.
Spielbergin elokuva
lisäsi kiinnostusta
Hautausmaata ensimmäisen kerran 1980-luvulla johtanut Daniel Neese on nähnyt vierailijamäärien ja kiinnostuksen kasvavan. Kun vieraita käy miljoona vuodessa, Colleville on yksi suosituimmista amerikkalaisista hautausmaista.
Steven Spielbergin elokuva Pelastakaa sotamies Ryan kymmenkertaisti kiinnostuksen. Kaikkein useimmin kysytään elokuvan käsikirjoittajaa innoittaneiden Nilandin veljesten hautoja. Hyvin suosittu on myös Yhdysvaltain presidentin pojan Theodore Roosevelt juniorin hautakivi.
Tavallaan nämä kesäkuun 6. päivän taistelujen sotilaat oikeuttavat amerikkalaisten interventionismin. Yksi toisensa jälkeen Yhdysvaltain presidentit ovat käyttäneet tätä ranskalaista puhujalavaa elvyttääkseen isänmaallisuutta kansainvälisten kriisien aikaan.
Reaganin puhe
muistetaan yhä
Aivan naapurissa, Pointe du Hocissa, toisella ranskalaisten amerikkalaisille luovuttamalla hautausmaalla, Ronald Reagan piti suurta huomiota herättäneen juhlapuheen vuonna 1984.
Tuohon aikaan, kun Yhdysvaltain asema oli kyseenalaistettu kansainvälisellä näyttämöllä, presidentti puhui laskuvarjojoukkojen sotilaista, jotka hyökkäsivät tälle rantatörmälle. Hänen puheensa kuuluu yhä Amerikan historian kaunopuheisimpiin.
1994, kun Yhdysvallat epäröi lähteä mukaan Balkanin konfliktiin, Bill Clinton vetosi vuorollaan "D-Dayn sankareihin".
Vuonna 2002, Irakin miehityksen aattona, George W. Bush tuli tänne hakemaan amerikkalaisten tukea ristiretkelleen "pahaa" vastaan ja yllyttämään liittolaisiaan "puolustamaan maailmaa terroristeja vastaan". Vuonna 2004 hän katsoi Collevillen parhaaksi paikaksi ryhtyä sovinnontekoon Ranskan kanssa.
Nyt kun Yhdysvaltoja ravistelee kriisi ja kun sen Afganistan-operaatio on kyseenalaistettu, Barack Obama yrittää vuorollaan valaa intoa ja muistuttaa niiden miesten perinnöstä, jotka nousivat maihin kesäkuisena aamuna mukanaan 30 kiloa varusteita ja 200 Ranskan frangia.
©(2009) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate