Viime vuonna ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskilpailut olivat väkimäärältään aneeminen tapahtuma kolealla Oulun torilla. Ulkomaisia kuvausryhmiä hääri kyllä paikalla, mutta oululainen yleisö lähinnä loisti poissaolollaan. Vuodesta 1996 jatkunut perinne ei näyttänyt erityisen elinvoimaiselta.
Kaikeksi onneksi ei ole valittu hiljaisen hiipumisen tietä. Kaupungin ja ilmakitaransoiton MM-kisojen välillä solmittiin kesäkuussa yhteistyösopimus imagomarkkinoinnista. Sen myötä perjantain MM-finaali ja siihen liittyvät konsertit ovat ilmaiset ja kaikille avoimet - mikä sopiikin koko idean henkeen paljon paremmin kuin suljettu maksullinen tapahtuma.
Imagosopimuksen perusteluina ovat kaupungin vetovoiman ja kansainvälisen näkyvyyden lisääminen sekä positiivisen Oulu-kuvan edistäminen. Eipä siihen mennyt kuin 13 vuotta, että koko tapahtuman merkitykseen havahduttiin tällä tasolla.
Ilmakitarakisojen elinvoiman hiipuminen olisi kaupungin kannalta yksinkertaisesti katastrofi. Mistä muualta kyhättäisiin kokoon kansainvälisesti näkyvä, sekä ainutlaatuinen että omalaatuinen kulttuuritapahtuma, joka haluaa edistää maailmanrauhaa ja joka toteutuu enemmän asenteen kuin ison rahoituksen varassa?
Tätä brändiä on varaa kehittää, ja hyvä että sille tielle on lähdetty. Oulun kesässä on muutenkin ollut nyt kulttuurisia elonmerkkejä enemmän kuin pitkään aikaan.