Mitä yhteistä on Vanhalla Raumalla, Intian vuoristorautateillä, Australian Suurella valliriutalla ja Englannin Liverpoolilla? Samaan ryhmään kuuluvat myös Suomenlinna, Krakovan keskusta Puolassa ja Drottningholmin linna Tukholmassa.
Oulun kaupunkikin on tavallaan liittynyt mukaan, vaikka mistään näkyvästä merkistä ei kaupungissa voi niin päätellä. Aavasaksa ja Alatornion kirkko ovat joukossa tiiviimmin mukana.
Vanhan Rauman ja Suomenlinnan lisäksi tuon merkittävän joukon suomalaiskohteita ovat Petäjäveden puukirkko, Verlan tehdasmuseo Jaalassa, Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue Ala-Satakunnassa sekä Merenkurkun saaristo.
Kyse on Unescon maailmanperintöluettelosta. Tuo 851 kohteen lista on nyt ajankohtainen kahdellakin tavalla. Ensinnäkin Unesco täydensi listaa tämän kuun alussa Uudessa-Seelannissa pitämässään kokouksessa. Tällä kertaa mukaan ei tullut uusia suomalaiskohteita.
Toiseksi maailmanperintöluettelo on kiinnostava vertailukohta viime päivien puheenaiheelle, 100 miljoonan ihmisen valitsemalle nykymaailman seitsemälle "ihmeelle".
Paljon perusteellisemman kattauksen maailman hienoimmasta kulttuuri- ja luontoperinnöstä löytää juuri Unescon luettelosta. Se on asiantuntijoiden, ei "kansan" kokoama, ja pakko sanoa, että juuri siksi paljon uskottavampi. 100 miljoonaa innokasta maallikkoa voi nimittäin olla väärässä ja ainakin tulla johdetuksi harhaan. Maailman merkittävimpien kulttuuri- ja luontokohteiden valinnassa pitää olla aika tavalla enemmän tietoa ja taustaa kuin tunnetta.
Seitsemän uuden ihmeen valinnan ideoinut sveitsiläinen Bernard Weber muuten pyysi Unescon tukea hankkeelleen, mutta Unesco ei ajatukselle lämmennyt.
Esitykset uusista maailmanperintökohteista tekevät Unescolle yksittäiset valtiot. Silti luetteloon pääsyyn ei riitä, että on paikallinen hieno linnanraunio, jonne tarvittaisiin pikkaisen matkailijavirtoja. Kulttuuriperintökohteelta vaaditaan, että sen pitää olla yleismaailmallisesti arvokas. Sen lisäksi sen pitää esimerkiksi edustaa ainutlaatuista taiteellista saavutusta tai olla merkittävä todiste hävinneestä kulttuurista taikka vaikkapa liittyä tapahtumiin, joilla on yleismaailmallista merkitystä. Omat tarkat kriteerinsä on myös Unescon luontokohteilla.
Varsinainen nosto luetteloon tapahtuu Unescon maailmanperintökomitean vuosittaisissa kokouksissa. Ennen päätöstään komitea kuulee vielä kahden asiantuntijajärjestön kannan. Ilmoittautumalla listalla ei siis tulla. Oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että tähän mennessä yksikään eteen tullut luettelon kohde Suomessa tai ulkomailla ei ole tuntunut heppoiselta valinnalta.
Äskettäisessä kokouksessa maailmanperintökomitea nosti luetteloon yhteensä 22 uutta kulttuuri- ja luontokohdetta, niiden joukossa esimerkiksi Sydneyn kuuluisa oopperatalo. Ensimmäistä kertaa komitea myös päätti pudottaa jonkin kohteen maailmanperintöluettelosta. Kohtalon koki omanilainen Oryxin hautausmaa, jonka arvoa Omanin valtio ei Unescon mukaan ole kyennyt turvaamaan.
Saksassa puolestaan on syntynyt kova meteli siitä, käykö samoin luetteloon niin ikään kuuluvalle Elbejoen laaksolle Dresdenin luona. Sikäläiset kaupunginisät ovat nimittäin päättäneet rakentaa joen yli nelikaistaisen sillan, joka epäilemättä tulee tarpeeseen - mutta joka ei Unescolle kelpaa. Maailmanperintökomitea antoi kokouksessaan Dresdenille neljä kuukautta armonaikaa muuttaa suunnitelmaa. Unesco suosittelee sillan sijalle tunnelia, joka kuitenkin on siltaa 50 miljoonaa euroa kalliimpi.
Unescon maailmanperintöluettelon pohjalta voisi halutessaan luoda Suomen seitsemän "ihmeen" listan. Ne olisivat kuusi yllämainittua suomalaiskohdetta, ja seitsemäntenä monen maan yhteinen Unesco-aarre, Struven ketju. Juuri se on se perintökalleus, joka Oulua sivuaa. Kyseessä on kolmiomittausketju, joka rakennettiin vuosina 1816 - 1855 saksalaisen tähtitieteilijä F.G.W.Sruven johdolla.
Norjan Hammerfestistä Mustallemerelle ulottuvassa ketjussa on 34 suojeltua mittauspistettä, niiden joukossa Enontekiön Stuorrahanoaivi, Aavasaksa ja Alatornion kirkko. Ketju etenee Tornionjoen suulta alas Perämeren rannikkoa ja kääntyy Oulun kohdalta kohti sisämaata.
Suomen seitsemän ihmettä saattavat kuitenkin jo lähivuosina muuttua kahdeksaksi tai suuremmaksi joukoksi. Suomen Unesco-kohteiden niin sanotussa aieluettelossa on odottamassa jo kuusi uutta ehdokasta: Paimion sairaala, Ristiinan astuvansalmi kalliomaalauksineen, Hangon Hauensuolen kalliopiirrosalue, Pattijoen Kastellin jätinkirkko, Inarin Ukonsaari sekä Pielisen-Saimaan järvimaisema.
Näiden ehdokkaiden läpipääsy varsinaiselle maailmanperintölistalle selviää tulevina vuosina. Luettelon lumon säilymiseksi Unescolle pitää toivoa tuleviksikin vuosiksi sopivan tiheää sihtiä. Jos luetteloon pääsyn kynnys laskee, vanhojenkin kohteiden arvo kokee inflaation.