Viisaat miehet pelottelevat. YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon varoitti Helsingissä, että maailman talouskriisi voi johtaa "yhteiskunnalliseen levottomuuteen ja poliittiseen epävakauteen useissa osissa maailmaa".
Maailman suurimman kehitysavun rahoittajan Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick puolestaan sanoi espanjalaisen El Paisin mukaan: "Mikä alkoi suurena finanssikriisinä ja josta tuli suuri talouskriisi on nyt muuttumassa suureksi työttömyyskriisiksi (...) on suuri riski, että se muuttuu suureksi inhimilliseksi ja sosiaaliseksi kriisiksi, jolla on valtavia poliittisia vaikutuksia."
Työttömyyden kasvu jatkuu kuulemma maailmantalouden hitaasta toipumisesta huolimatta ja luo vaarallista pohjaa populismin ja protektionismin kasvulle.
Mitä maita tai maaryhmiä Zoellick mahtoi tarkoittaa? Ilmeisesti hän tarkoitti ainakin Itä-Eurooppaa ja Latinalaista Amerikkaa. Asiantuntijoiden mukaan ne ovat jääneet tähän mennessä pahimmin talouskriisin jalkoihin. Itä-Euroopan entiset sosialistimaat ovat jo nousseet niitä selvästi köyhempien, perinteisten kehitysmaiden rinnalle Maailmanpankin autettavien listalla.
Pankin keskeisiä huolia onkin tänään sosiaalisten turvaverkkojen rakentaminen tai paikkaaminen. Zoellick mainitsi Baltian kriisimaiden tilanteen. Varsinaisissa kehitysmaissa taas ei välttämättä ole mitään paikattavaa, ja sosiaalisen turvaverkon perustaminen lähes tyhjästä vie niin kauan, ettei se ehdi tähän hätään.
Maailmanpankki vastaa samalla vanhaan arvosteluun. Zoellickin mukaan se on ottanut opikseen 90-luvun talouskriiseissä tehdyistä virheistä. Rahoittaja saneli tuolloin esimerkiksi aasialaisille avunsaajille vaaditut talouspoliittiset linjaukset. Päämääränä oli ensi sijassa pyörittää finanssitaloutta, vakauttaa valtiontalouksia ja avata rahoitusmarkkinoita.
Nämä ajoivat ohi kaiken maailman turvaverkoista ja pienistä ihmisistä, jotka loppupelissä kuitenkin kärsivät kriisit omissa nahoissaan.
Apunsa ehdollisuutta tänään ujosteleva Maailmanpankki on pyrkinyt oikaisemaan vinoja mielikuvia. Se on rahoittanut vuosia sosiaalisen sektorin hankkeita ja ottanut suoraan vastuuta esimerkiksi tsunamissa kotinsa ja omaisuutensa menettäneistä ihmisistä.
Sillä on tänään "sosiaalinen agendansa", jonka tärkeyttä maailmanlaajuinen talouslama nyt korostaa.
Pankin sisarlaitos Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on myös löyhästi YK:n sateenvarjon alla, mutta se ei ole kehitysrahoituslaitos eikä harrasta sektoriajattelua, vaan luotottaa valtioita suoralla budjettituella.
YK:n erityisrahoitusorganisaatiot eivät maailman talouskriisiä ratkaise. Niiden emo-YK yrittää osaltaan myötävaikuttaa toipumiseen puhujalavaltaan, jossa kaikilla jäsenmailla on valtaa. YK muun muassa järjestää juhannuksen jälkeen huippukokouksen, jossa pohditaan, miten kriisin kielteisiä kehitysvaikutuksia voitaisiin minimoida. Kokous oli tarkoitus pitää New Yorkissa jo kesäkuun alussa, mutta valmistelussa ilmeni erimielisyyksiä.
Kriisin ratkaisuyrityksissä tarvitaan maailmanjärjestöä. Tätä painotettiin myös YK:n pääsihteerin Suomen-vierailun yhteydessä, mutta järjestön roolin vahvistuminen voi olla toiveajattelua.
Katseet kohdistuvat 20:een suurimpaan talousmahtiin, G20:een. Hurja joukko kokoontui keväällä Lontoossa ja lupasi maailmantalouteen hirveästi lisää rahaa. Osa lupauksista annettiin jo toiseen kertaan.
Joukon yksituumaisuudesta -- tai rakoilusta -- voidaan tehdä havaintoja syksyn seurantakokouksessa.
***
Ruokakriisi sysäsi 100 miljoonaa ihmistä köyhyysrajan alapuolelle. Talouslama tekee nyt kuulemma samaa 50--100 miljoonalle, laskutavasta riippuen. Raja on 1,25 tai 2 dollaria per henkilö per päivä.