Matkalla Ounasvaaran hiihtokeskukselle minua hirvittää. Kun on niin kylmäkin. Kylki kipeänä sählyssä sattuneen törmäyksen takia, liekö murtunut, ei varmaan nyt pysty kyllä kuule.
– Ainakin pitää ensin nähdä, miten ne kulkee ja se rata myös, ettei ole liian pahoja kurveja. En kyllä ala katkomaan jalkoja yhden videon takia, selostan valokuvaaja Jussi Leinoselle.
Jussi ymmärtää. Katsotaan nyt rauhassa.
Aikomuksenamme on laittaa kamera otsalleni ja tykittää testikierros vetokoiran perässä suksilla seisten. Laji koirahiihto, testaaja pelokas, sillä nyt ei sunnuntaihiihdellä minkään lemmikkikoiran kanssa. Vesa-Pekka Jurvelin aikoo kiinnittää minut maailmanmestarin kanssa samaan naruun.
Kylmää kyytiä se olisi. Kahdenkympin pakkasella. Ja muutenkin.
Testausinsinööri Vesa-Pekka Jurvelin on Suomen kaikkien aikojen menestynein koiraurheilija. Rovaniemeläinen harrastaa koiriensa kanssa talvisin koirahiihtoa ja valjakkohiihtoa. Sulanmaan aikaan hän kisaa koirapyöräilyssä ja kärryajossa. Myös koirajuoksusta on kokemusta Suomen mestaruuden verran.
Hän on harrastanut vuosikymmenen valjakkourheilua, jonka aikana hän on saavuttanut yksitoista maailmanmestaruutta, kaksi Euroopan mestaruutta, kolme Pohjoismaiden mestaruutta ja kolmekymmentäkaksi Suomen mestaruutta. Yhteensä kaksikymmentäyhdeksän mitalia kansainvälisistä arvokisoista.
Yhdestätoista viimeisestä MM-startista vain kaksi on ”hävitty”, ja se tarkoittaa voiton lipsahtamista sivu suun. Tammikuussa Kanadan Ontariossa pidetyissä MM-kisoissa kotiin tuomisina oli kolme kultaa ja hopea.
Neljä saksanseisojaa
Jurvelinin koirat Remu, Redi, Speedy ja Batman ovat rodultaan tuikitavallisia lyhytkarvaisia saksanseisojia, mutta aivan järkyttävän isoja sellaisia. Nuoren Batmanin säkä on peräti 73 senttiä. Se on noin kymmenen senttiä enemmän kuin keskiverto saksantököttäjällä.
– Nämä kun veisi näyttelyyn, ne ohjattaisiin saman tien tanskandoggien kehiin, Jurvelin hymyilee.
Koirat ovat norjalaisten valjakkoharrastajien juuri tätä lajia varten jalostamaa linjaa. Ne ovat pitkäraajaisia, ruumiinrakenteeltaan neliömäisiä laukkaajatyyppejä. Ne ovat kuivassa, erittäin jäntevässä kunnossa.
Jurvelinin kaikki neljä koiraa ovat juosseet vähintään kaksi maailmanmestaruutta.
Jurvelin ottaa kuusivuotiaan Redin pakettiauton takakontista. Koira on täpinöissään. Se tietää, että kohta pääsee radalle.
Redi on Jurvelinin menestynein koira. Sillä on kahdeksan MM-kultaa, joista yksi on porhallettu Jurvelinin vaimon kanssa.
Jurvelin pukee koiralle valjaat ja itselleen vetovyön. Sukset jalkaan ja liina koiraan kiinni.
– Veto! Jurvelin huutaa, ja Redi ryntää matkaan.
Redi haukkuu riemusta. Kohta kaksikko on jo stadionalueen toisessa päässä.
Redi vetää muutaman ringin niin paljon kuin käpälistä lähtee. Se haukkuu koko ajan. Jurvelin hiihtää komeaa mogreenia takana.
Arvioin tilannetta. Paikka on hyvä ja avara. Keli nihkeä ja baana tasainen. Ehkä tätä uskaltaisi kokeilla.
Vaimo harrastaa samaa lajia
Jurvelin käy normaalisti päivätöissä, joten urheilu-ura pitää hoitaa töiden jälkeen jossakin lastenhoidon ja yöunten välissä. Usein mies palaa treeneistä vasta puolen yön hujakoilla.
Jurvelin myöntää joskus miettivänsä, mitä järkeä touhussa on. Jurvelinilla on kova kilpailuvietti ja perusteellinen luonne, joten lajin satunnainen harrastaminen ei kiinnosta.
– Olen vähän sellainen, että teen joko kunnolla tai en ollenkaan.
Jurvelinin onneksi vaimo Kati Mansikkasalo-Jurvelin on yhtä kovalla tohinalla touhussa mukana. Kati on harrastanut lajia miestään kauemmin ja koirat treenataan yhdessä. Myös Kati on maailmanmestari.
Kisareissuilla mukana on koko perhe sekä mummo, joka kaitsee lapsia silloin kun isä ja äiti painavat hirmuista kyytiä kisabaanalla.
Kohtalon hetkeni on tullut.
Vesa-Pekka Jurvelin ottaa maailmanmestari Remun takakontista ja ojentaa vetovyön minulle. Laitan luistelusukset jalkaan ja sauvat käteen. Toppatakista ja karvalakista en luovu. Muuten tulee vilu. Ehkä ne antavat vähän pehmennystä, jos halaan kurvissa petäjää kolmenkympin vauhdista.
Naru kiinni koiraan.
– Veto!
Oi vauhdin riemua.
