Patsaan silmät hehkuivat punaisena pimeässä. Sen vuoksi teinit oli hälytetty viikonlopuksi syrjäiseen kartanoon häätämään pahoja henkiä tiehensä.
Eihän nykyajan Suomessa enää tehdä lapsille hengellistä väkivaltaa, eihän. Tämä oli nykyaikaa ja me olimme lapsia, karismaattisen uskonliikkeen tulevaisuus.
Lapsi nielee kysymättä tiedonmurut, joita aikuinen tarjoaa. Senkin, että joskus saattoi kartanon puutarhakeinu liikkua itsestään.
Hetken kuluttua siihen ilmestyi istuva mies, joka katosi yhtä salaperäisesti kuin oli tullutkin. Vähitellen keinu asettui.
Lisäksi meidän arvostamamme aikuinen nainen oli ennen leiriä tavannut kartanonherran. Hän oli tullut keittiöön ja kysellyt jotakin. Sen jälkeen mies, edesmennyt, oli taas kadonnut.
En tiedä, onnistuimmeko me lapset tehtävässämme, katosivatko pahat henget kartanosta. Jonnekin syvälle selkäytimeen ne kuitenkin jäivät kummittelemaan. Vielä kun tätä kirjoitan, silmät kostuvat. Eivät surusta vaan kauhusta.
Hengellisyys ei ole harrastus, jossa käydään hengästymässä kerran tai kahdesti viikossa. Se on työkalu, joka avaa väylän ihmisen sieluun, kaikkein varjelluimpaan. Kun reitti on auki, vaara on suurimmillaan. Mitä jos joku aurinkoisesti hymyilevä lähimmäinen heittääkin sielunperukoille mädän omenan?
Maailmanloppu alkaa tänään sunnuntaina Oulusta. Sitä voi seurata televisiosta Ylen ykköseltä. Annika Nykäsen ohjaama dokumentti kertaa, kuinka oululainen Laila Heinonen ennusti maailmanloppua. Dokumentissa 1960-luvun eläneet muistelevat Oulun profetiaa ja kertovat, miltä heistä tuntui.
Dokumenttia katsoessa kannattaa miettiä, minkälainen valta on voimakkailla hengellisillä auktoriteeteilla. Heillä on lujempi ote ihmisiin kuin Putinilla venäläisiin, sillä heillä on suora, vastustamaton väylä ihmisten sieluihin.
Sen lisäksi kannattaa muistaa, ettei kyse ole vain historiasta tai Oulun profetiasta. Me lapset karkotimme patsaan kiiluvia silmiä ja pahoja henkiä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Kyseessä oli kristillinen liike, joka on kahdeksan kertaa niin suuri kuin luterilainen kirkko ja yli kaksi kertaa niin suuri kuin ortodoksikirkko. Ei mikään lahko. Maailmanloppuakin saarnattiin, tosin se kulki hienommalla nimellä. Yhden innokkaan laskelman mukaan valojen piti sammua 1988. Ja ennustukset jatkuvat. Tällä hetkellä ilmatar.net-sivustolla on käynnissä 12 aikalaskuria, jotka osoittavat maailmanloppua eri ennustajien mukaan. Osa ennustuksista on tietysti hatusta heitettyjä, netissä kun ollaan, mutta toistaiseksi nekin ovat olleet yhtä luotettavia kuin vakavammat ennustukset.
Ehkä loppu tuli jo 1988 tai 1960-luvulla, mutta se jäi huomaamatta. On helppo sanoa, että maailmanloppu alkaa tänään. Ei tarvitse paljastaa, kestääkö viimeinen näytös päivän, kuukauden vai miljoona vuotta.
Aivan varmaa ei ole sekään, mitä loppu tarkoittaa. Katoavatko maa ja kaikki taivaankappaleet atomeiksi vai romahtaako länsimaisen yhteiskunnan ylivalta? Ehkä maailmanloppu tarkoittaa ilmastonmuutosta.
Aihe olisi kiva päättää nokkelalla vitsillä, mutta entä jos he, joilla oli joskus ote lapsen sisimmästä, olivat oikeassa? Mitä jos patsaan silmät alkavat taas punertaa?
"Vielä, kun tätä kirjoitan, silmät kostuvat. Eivät surusta vaan kauhusta.
