Jos isä on kaksimetrinen, ja äitikin koripalloilijan mittainen, niin lapsista sitä vasta pitkiä tuleekin. Vai tuleeko? Tällaisia asioita pähkäili 1800-luvun puolivälissä englantilainen tiedemies Francis Galton.
Tuumailun tulos oli se, että lapset ovat todennäköisesti lähempänä keskimittaa kuin vanhempansa. Siksi on todennäköistä, että erityisen pitkien vanhempien lapset jäävät vanhempiaan lyhyemmiksi. Sama pätee käänteisesti myös erityisen lyhyisiin vanhempiin: lapset todennäköisesti ovat heitä keskimittaisempia.
Galton teki alkuperäiset kokeensa ihmisten sijasta herneillä, joista hän seurasi poikkeuksellisen isojen ja pienien kasvien jälkikasvua. Kokeen tuloksia voi kuitenkin soveltaa hyvin moniin erilaisiin kohteisiin, kuten ihmisiin.
Kokeiden perusteella Galton löysi ilmiön, joka tunnetaan tilastotieteessä regressiona kohti keskiarvoa. Havainto on käyttökelpoinen tänäkin päivänä monilla aloilla tilastoista taloustieteeseen.
Galton oli monien 1800-luvulla vaikuttaneiden tutkijoiden tapaan hyvin monialainen. Matematiikan ja tilastotieteen lisäksi häntä kiinnostivat esimerkiksi sormenjäljet ja perinnöllisyys. Galton huomasi ensimmäisenä kaksosten tutkimisen mahdollisuudet. Häntä kiinnosti geneettisesti perityn ja opitun lahjakkuuden ero.
Galton päätyi korostamaan perityn lahjakkuuden merkitystä, missä hän nykytietämyksen perusteella meni eniten metsään. Englantilaisen repertuaariin kuuluivat myös tutkimusmatkat, joita hän teki Afrikkaan ja Lähi-Itään.
Vuonna 1822 syntyneen Galtonin ura käy esimerkiksi tiedemaailman kehittymisestä nykyaikaiseen muotoonsa vuosisadan jälkipuoliskolla. Aikaisemmin vallinnut uskontoon perustuva maailmankuva alkoi väistyä, ja tilalle tuli positivismi, jonka mukaan tieto voi perustua vain havaittavien asioiden tutkimiseen.
"Vielä vuosisadan alussa tiedettä tehtiin samoin kuin 1700-luvulla", sanoo aate- ja oppihistorian yliopistonlehtori Heini Hakosalo Oulun yliopistosta. Saksassa virisi uusi tutkimusyliopistomalli, joka levisi sieltä muualle maailmaan. Samalla saivat alkunsa monet nykyaikaiset tieteenalat.
Galtonin serkulla Charles Darwinilla oli paljon tekemistä uudenlaisen ajattelun levittämisessä. Darwinin kirjalla Lajien synty oli maailmankuvan muuttumiseen erittäin suuri vaikutus vuonna 1859. Myös Galton innostui perinnöllisyydestä juuri Darwinin ansiosta.
1800-luvulla kehittyivät myös uudenaikaiselle tieteelle tunnusomaiset palkkiojärjestelmät ja viestintämuodot. Uralla eteneminen tuli riippuvaiseksi tutkimuksen saavutuksista, ja tuloksia alettiin esitellä alan kongresseissa ja tieteen kausijulkaisuissa.
Myös monet tiedeseurat perustettiin juuri 1800-luvulla, ja osa niistä toimii edelleenkin. Seurat auttoivat nuoria tutkijoita solmimaan suhteita, ja tarjosivat heille konkreettista apua, kuten stipendejä, kirjastoja ja lukusaleja. Seurojen tarjoamalla materiaalisella tuella ja henkilösuhteilla oli aikanaan tärkeä asema uran rakentamisessa.
"Tiedeseurojen merkitys on pienentynyt, sillä henkilökohtaiset kontaktit eivät ole enää niin valtavan tärkeitä kuin 1800-luvulla", sanoo Hakosalo.
Myös seurojen jakamien apurahojen merkitys on pienentynyt. Sen lisäksi oman alan kehitystä voi nykyisin seurata internetin ja kongressimatkailun avulla muutenkin kuin tiedeseuran tuella.