Nyt viimeistään alkaa olla selvää kaikille muille paitsi tiedemiehille, että maailmankirjat ovat sekaisin. Vuodenajat ovat vinksallaan ja vaihtelevat holtittomasti kuukauden välein. Tällä menolla tänä talvena ehditään nähdä viidet lumet ja kuusi sulaa. Ilmatieteen laitos lienee siirtynyt käyttämään sääennustuksissa lottokonetta tai puhelinäänestystä, koska tulokset ovat kuin maajussin morsiamet, siis ihan mitä sattuu.
Juhannuksena on niin kuivaa, ettei kokkoja saa sytyttää missään, ja jouluna sataa vettä niin, että kynttilät sammuvat. Jos esi-isämme eivät olisi aikoinaan keksineet tulta, meiltä se jäisi keksimättä, tai jos keksittäisiinkin, Paavo Lipponen sen kieltäisi. Meidän aikakautemme sentään saa kunnian sähköllä toimivan ikiliikkujan kehittämisestä: jos on kuivaa, sähkön hinta nousee; jos on märkää, sähkön hinta nousee; jos tuulee, sähkön hinta nousee; jos on tyyntä, sähkön hinta nousee. Ja jos sähkön hinta nousee, sähkön hinta nousee, koska sähkön hinta nousee.
Ainoat jotka eivät vielä ole päässeet selville ilmastonmuutoksesta, ovat ilmastonmuutoksen asiantuntijat. He kokoontuvat tuon tuostakin sateensuojaan televisiostudioon inttämään siitä, sataako ulkona vai ei. Heitä on jo pitkän aikaa ollut vaikea ottaa tosissaan, joten kansa kääntyy kaiken maailman sammakkoprofessorien ja rääkkylänäijien puoleen. Eivät he ilmoja osaa ennustaa senkään vertaa kuin Ilmatieteen laitos, mutta osaavat sentään kuulostaa uskottavammilta.
Tässä tilanteessa on ehkä paikallaan, että meikäläiset maallikot luovat pienen katsauksen siihen, millä mallilla maailmankirjat ovat tällä hetkellä. Ainakin vuodenajat on syytä panna uuteen uskoon. Niitä tarvitaan joko entistä vähemmän tai enemmän, koska entisestä järjestyksestä ei ole enää mitään taikaa. Helpointa on vähentää vuodenajat kahteen: kuive ja loske, joista kuive kestää huhtikuun puolivälistä lokakuun puoliväliin ja loske loput vuotta.
Jos sen sijaan halutaan lisätä vuodenaikoja, niitä tulee näppärästi kahdeksan, kun otetaan viralliseen käyttöön välivuodenajat, siis kevättalvi, kevätkesä, syyskesä ja syystalvi. Silloin niistä jokainen kestää puolitoista kuukautta. Ehkä koko litanialle on saman tien keksittävä uudet nimet, kuten ilmansuunnillekin. Vaikkapa siis todennäköisten sääolojen mukaan tammikuusta alkaen hiihde, sule, pälve, kasve, kuive, myrske, lume ja kurake.
Maailmankuvan hahmottamiseksi tarvitaan myös uusia merkkipäiviä allakkaan. Kesäpäivänseisaukset, syyspäiväntasaukset, kellonsiirtopäivät ja muut sellaiset voinevat jäädä, mutta niiden rinnalle on hyvä ottaa myös uusia merkintöjä, jotka helpottavat elämänmenon suunnittelua: 15.3. kesärenkaantasaus, 18.3. talvirenkaanpalautus, 20.4. kesärenkaanpalautus, 24.6. sepalus, 15.10. talvirenkaantasaus, 3.11. kesärenkaanpalautus, 24.12. kauppojen aukiolopäivänpoikkeus, 28.12. talvirenkaanpalautus ja 15.2. jäänkestopäivä.