On kulunut lähes 40 vuotta siitä, kun Mauno Nissinen edusti Suomea Münchenin olympiakisoissa 1972. Sen koommin ei suomalaista telinevoimistelijaa ole olympialaisissa nähty. Hän oli mukana myös neljä vuotta aikaisemmin Meksikon kisoissa.
Oulun Pyrinnön mies nousi valtakunnan valioksi jo nuorukaisena. Nissinen pääsi aikuisten arvokisoihin 18-vuotiaana, kun hän oli mukana MM-areenalla. Uran huippuhetki tuloksellisesti oli vuonna 1973, jolloin oululainen voitti Grenoblen EM-kisoissa hopeaa nojapuilla.
Hyvää huomenta, Mauno Nissinen. Olette asuneet Saksassa jo pitkään, mutta sopiiko jos sinuttelemme?
Kyllä se sopii. Saksassa on tosiaan pitkät traditiot teitittelyssä.
Missä päin Saksaa kotisi on?
Altenstadt on noin 30 kilometriä Frankfurtista. Tämä on tällainen kahdeksan kylän yhteenliittymä, jossa on noin 8?000 asukasta. Saksalaisen käsityksen mukaan tämä on ihan maaseutua. En ole mikään kaupunki-ihminen.
Muutit Saksaan jo 1970-luvulla. Kuinka saksalaiseksi tunnet itsesi?
Olen asunut täällä yhtäjaksoisesti vuodesta 1978 lähtien. Maailma on muuttunut niin paljon, että ehkä tunnen itseni ensisijaisesti eurooppalaiseksi. Olen maailmankansalainen Korvensuoran juurilla.
Kuinka usein käyt vielä Suomessa tai Oulussa?
Viime kesänä kävin Oulussa lomareissulla. Minulla on kaksi poikaa, ja ajattelin, että heidän täytyy saada tutustua suomalaiseen luontoon. Se oli ensimmäinen pidempi kesälomamatka Suomeen. Helsingissä käyn muutaman kerran vuodessa. Maailma on kutistunut: nyt Frankfurtista pääsee Suomeen muutamassa tunnissa.
Opiskelit Yhdysvalloissa ja Saksassa. Kerro elämänurastasi.
Tein biomekaniikan tutkinnon Yhdysvalloissa. Sain Saksasta tutkijan töitä ja siirryin 1980-luvun puolivälissä Frankfurtin olympiaharjoituskeskukseen. Jäin viime vuonna eläkkeelle, mutta minulla on edelleen jatkuvia projekteja. Valmennan esimerkiksi Fabian Hambüchenia, joka valittiin vuonna 2007 Saksassa Vuoden urheilijaksi. Fabian oli kuusivuotias, kun aloitin hänen valmentamisensa.
Olet ollut aikoinaan myös Länsi-Saksan voimistelumaajoukkueen päävalmentaja. 2000-luvulla olit Suomen maajoukkueen valmennuskonsultti. Ilmeisesti Saksan ja Suomen resurssit ovat aivan eri tasolla?
Kerron esimerkin. Minun biomekaniikan budjettini harjoituskeskuksessa oli suurempi kuin koko Suomen maajoukkueen budjetti. Suomessa oikeastaan mikään ei ole muuttunut 1970-luvulta. Kaikki on muutaman innokkaan hullun varassa. Saksassa on jo 10-vuotiaista systemaattisesti seulottu lahjakkaiden urheilijoiden joukko.
Edustit Suomea useissa arvokisoissa 1960- ja 1970-luvulla. Oliko EM-hopeamitali Grenoblen kisoissa sinulle uran huippukohta?
Ehkä se oli ulospäin sitä, kun sain mitalin. Itse kuitenkin nostan esiin Meksikon olympialaisten 12-ottelun, jossa olin sijalla 17. Siihen aikaan yhdestä maasta sai olla mukana kuusi voimistelijaa. Edelläni oli esimerkiksi kuusi neuvostoliittolaista, kuusi japanilaista ja itäsaksalaisia.
Nojapuut taisi olla mielitelineesi?
Nojapuut ja hevonen. Kun meillä loppui harjoitusaika Pyrinnön talon yläkerrassa, pystyimme jatkamaan alakerrassa harjoituksia hevosella vielä pidempään.
Miten eläkeläisen päivä tästä jatkuu?
Pyrin liikkumaan päivittäin, joten olen menossa lenkille. Teen myös saman venyttelyohjelman kuin aktiiviaikoina. Silloin siihen kului 15 minuuttia, nyt tunnin verran. Jotenkin tässä pitää olla esikuvana, koska kakarat eivät muuten liiku. Sanon suoraan: kävimme viime kesänä Nallikarissa, enkä ole missään päin maailmaa nähnyt niin paljon paksuja lapsia. Suomalaisten lasten liikalihavuus on todella huolestuttavaa.
