Lasten ja nuorten teatteripäivillä ovet esitystilaan ovat säännöllisesti kiinni viime hetkeen saakka. Kun ne avataan, sanoo avaaja: "Olkaa hyvä!"
Lentokentällä odotetaan ihan samalla tavalla, että kenttähenkilökunta päästää matkustajat lähtemään koneeseen. Kun kansa seisoo jonossa ja lähtö viivästyy, alkaa hieman jännittää, onko lento vain myöhässä vai onko se peräti peruttu.
Lähtöporttitunnelmassa ennätti yleisö seisoskella muutaman ylimääräisen minuutin lauantaiaamuna, ennen kuin portit maailmanympärimatkaa varten aukenivat. Kukaan ei kuuluttanut, että lähtö viivästyy muutaman minuutin, matkan perumisesta puhumattakaan mutta ylimääräisen ajan kulun saattoi todeta kitisevistä ja toisiaan jonossa tyrkkivistä pikkulapsista.
Ranskalaisen scifikirjailija Jules Vernen supersuosittu klassikko Maailman ympäri 80 päivässä vuodelta 1873 on kokenut monenlaisia tulkintoja tähänastisen elinkaarensa aikana eri maissa. Jopa Oulun ainut säännöllisesti toimiva nukketeatteri Akseli Klonk on ennättänyt antaa siihenjo kahdesti oman panoksensa, ensin vuosituhanten vaihteessa ja nyt toisen kerran Oulun lasten ja nuorten teatterifestivaalin lauantaiaamuna, kun uusi versio sai kantaesityksensä.
Itse tarina on niin monista yhteyksistä tuttu, etten yhtään ihmettele, kun kuulen pikkutytön äänen kuiskaavana takanani:
"Minäpä tiedän loppuratkaisun!"
Akseli Klonk tekee määrätietoista työtä koko nukketeatterin hyväksi Pohjois-Suomessa, jossa tämä näyttämötaiteen alalaji elää kituuttelee taloudellisesti huomattavasti heikommissa kantimissa kuin eteläisemmässä Suomessa.
Tosin juuri Oulun lasten ja nuorten teatterifestivaalien kaltaiset tapahtumat tekevät työtä koko lajin puolesta. Mutta Akseli Klonk tekee itse vielä paljon lisää paitsi oman ohjelmistonsa myös sen kautta, että sillä on jo vuosia ollut syksyisin tapana järjestää milloin laajemmat, milloin suppeammat nukketeatterifestivaalit Ouluun.
Maailman ympäri 80 päivässä paljastaa klonkilaiseen tapaan tulkittuna, kuinka kekseliäisyydellä voi köyhässä teatterissa korvata kaikkea sellaista, mikä rahalla hankitussa näyttävyydessä hävitään.
Brittiläisen herrasmiehen Phileas Foggin itsepäinen uhkayritys voittaa veto ja kiertää maapallo 80 päivässä aikana, jolloin lentämiseen käytettiin korkeintaan kuumailmapalloja (ei muuten tässä tulkinnassa lainkaan!) pystytään satsaamaan välähdyksiä monenlaisista kulttuureista. Juoni pysyy jännittävänä, kun herrasmies palvelijoinensa sekä seurueeseen lyöttäytyneine tyhmine ja aktiivisine poliiseineen sekä kauniine prinsessoineen kilpailee ajan kanssa. Vernen tekstin dramatisoinut ja ohjannut Janne Kuustie on valinnut monista mahdollisuuksista tietysti ne kohdat, joissa tulee mutkia matkaan.
Pahviselta näyttävä lavastus on vaikuttavimmillaan, kun hyödynnetään muhkeankokoisia maapalloja, joita pystyään lohkonmaan kuin appelsiinin kuoria ja täten käyttämään lohkoja mitä mielikuvituksellisimpiin tarkoituksiin. Tämä on nuket ja lavastuksen tehneen Virpi Tanskasen parhaita ideoita.
Myös nuket ja ihmisnäyttelijöiden käyttämät naamiot ovat mainioita.
Nuket on ratkaistu tässä toteutuksessa eläiminä: herra Fogg on hirvi, hänen palvelijansa papukaija ja seurueeseen Aasiassa liittynyt prinsessa varsin afrikkalaiselta näyttävä kirahvikaunotar. Eläinhahmot ovat luontevia mutta niitä vaivaa sama kuin näillä festivaaleilla näkemiäni muitakin nukketeatterinukkeja: kun ne puhuvat, niiden suu ei liiku, ei ainakaan samassa tahdissa puheen kanssa vaan nuket jäävät kasvoiltaan pelkän perusilmeensä varaan.
Jouni Järvenpää, joka on tanssiteatteri Jojolta lainassa Klonkissa, tekee mieleenjäävimmät hahmot. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun hullu ja villi norsu hänen tulkitsemanaan saapuu paikalle matkaajiemme kulkuneuvoksi, esitys alkaa elää. Alkukohtaukset Egypteineen ja Intiaan tuloineen ovat tämän norsutanssin edellä sovinnaista kamaa.
Nukkenäyttelijät ovat elegantteja kuin Harrods-tavaratalon myyjät shaketeissaan etenkin perustarinaa kertoessaan ja herra Foggin kanssa vetoa lyöneitä herrasmiehiä esittäessään. Vaikka kulkuneuvot meren ja preerian ylittämiseen ovat enimmäkseen perinteisiä, piristävät matkantekoa niin kekseliäät hiekkasurffaajat kuin ehdotukset käyttää jossakin vaiheessa sekä lenkkareita että mopoa matkan jatkamiseksi.
Kun koko maailma on kierretty, on todellista aikaa kulunut 50 minuuttia eli saman verran kuin lento Oulusta Helsinkiin kestää. Tai päinvastoin.