Odotan ystävääni Semiä saapuvaksi. Tiemme erosivat muutama tunti aikaisemmin, mutta hän ilmoitti saapuvansa. Arvioitu laskeutumisaika residenssiini on 30 minuuttia.
Tuli tekemisen puute. Iski joutilaisuus. Puoli tuntia aikaa, eikä mitään tekemistä. Pitää ryhtyä toimenpiteisiin. Elämä on liian kallista hukattavaksi.
Ensin värillinen lenkkimakkara esille ja siivuiksi. Pakastimesta pelastuvat jo pahoin kylmettyneet, hypotermian kourissa rimpuilevat Chiracin-perunat.
Sitten uuni päälle. Helppo homma, sillä uuni on helppokäyttöinen kodinkone.
Aikaa jäljellä vartti. Mitä sitten? Vaihtoehtona on tiskata tai pestä pyykkiä. Tiskaaminen ilman konetta sattuu selkään ja vie miehisyyttä käsistä. Konetta ei taasen kannata hankkia, koska sen käyttäminen on liian yksinkertaista, eikä tarjoa tarpeeksi haastetta.
Tiskikone on helppokäyttöinen kodinkone.
Imurointi ottaa yhtä lailla selkään. Ei ihmisen kuulu kulkea kumarassa joku suriseva letku kourassa. Evoluution ansiosta ihmisen selkä suoristui. Emme me enää mene viereiseen puuhunkaan tapaamaan naapureitamme.
Imuri on silti helppokäyttöinen kodinkone.
Vaihtoehdoksi jää pyykinpesu. Silloin kun itseluottamus on huipussaan ja maailma tuntuu tekevän juuri niin kuin sinä haluat, arkirealismi on paennut kuin virtsa Tena Ladyyn.
On vain sinä, pyykkikone ja varttitunti. Käsinkirjoitetut ohjeet esille. Vaatimattomat kymmenen kohtaa. Kuinka samanlaisilta erilaiset nappulat voivat näyttääkään.
Luukut auki, pyykit sisään. Luukut auki, jauheet sisään. Hana auki. Siirtyminen sivummalle. Harjan varsi kouraan, venytys kohti konetta, tähtäys ja käynnistysnapin painallus kahden metrin päästä.
Pyykkikone on pelottava laite. Äänestä päätellen se voi räjähtää milloin vain; rumputuli on kohtuuton. Ei sitä uskalla läheltä käynnistää.
Vartti on kulunut - makkaraperunat ovat valmiit. Pyykkikone on rikki. Se jatkaa vielä mekastustaan, kiihdyttää itsensä psykoottiseen laululentoon ja tanssahtelee lambadaa betonilattialla.
Ainoa oikea ratkaisu on pyörittää kaikkia nappuloita sikin sokin eri suuntiin. Pitää iskeä nyrkillä koneen kylkeen ja sadatella kuuluvasti. Joka kodin remonttireiskan tuokio päättyy kuolettavaan iskuun, töpselin vetoon seinästä.
Onpa hiljaista.
Vaatteiden täytyy olla puhtaat. Vartissa valmista. Luukku auki, vedet syliin. Vaatteet eivät ole puhtaat. Vaatteet ovat pesuaineiset. Vaatteet ovat hukkuneet. Vaatteet saavat mun aatteet.
Makkaraperunat paleltuvat. Kädet kieltäytyivät tiskiaineesta, mutta ovat pakotetut tutustumaan pyykkiaineeseen. Kuinka paljon voi vettä mahtua yhteen bassorumpuun?
Pyykinpesu on vaikeaa, mahdotonta. Pyykkikone on vaikea kodinkone, mahdoton.
Se on äänekäs, se liikkuu, siinä on liian monta erilaista samanlaista nappulaa ja sen käyttö kestää muka enemmän kuin varttitunnin. Ei mitään järkeä.
Yhtälön toimimattomuus korostuu siinä, kun vilkaisee siihen pieneen lappuun, joka vaatteen sisäpuolella roikkuu. Pestävä 60 asteessa, pestävä erillään, pestävä samanväristen kanssa, pestävä väärinpäin. Ei saa pestä siten, eikä varsinkaan siten. Hullu olet, jos näin sen peset.
Jos Hunksien vatsoja ei lasketa, niin missä ovat pyykkilaudat? Missä on mäntysuopa? Missä ovat itsepuhdistuvat vaatteet?
Pyykkikoneiden Enola Gay on pudottanut pomminsa asuntooni. Se hihittelee nurkassaan lämpimänä kuin vastaleivottu torttu.
Semi saapuu. Kello tulee juuri 04.45.