Ro Ka Poeng, Kambodzha "Ei täällä saa pelätä. Minua ei koskaan pelota", vakuuttaa miinanraivaaja Em Sokhun hymyillen. Miehen työmaana on yksi kaakkoisaasialaisen Kambodzhan pahimmista miina-alueista.
Matka Battambangin maakunnan samannimisestä pääkaupungista Ro Ka Poeng -kylään on vain 45 kilometriä, mutta kuoppaisella tiellä sitä taitetaan maastoautolla puolisentoista tuntia.
43-vuotias Em Sokhun on etsinyt miinoja 9 vuotta. "Ihmiset kunnioittavat tätä työtä", mies kertoo ammatinvalintansa taustoista. Palkkakin on kambodzhalaisittain kohtuullinen, noin 160 dollaria kuussa, mutta se ei silti riitä elättämään nelilapsista perhettä. Em Sokhun on yksi Cambodian Mine Action Centre (CMAC) -järjestön miinanraivaajista.
Raivaajia enemmän
kuin viljelijöitä
Kambodzhassa toimii useita miinanraivausjärjestöjä, joista ensimmäiset aloittivat työnsä 1990-luvun alussa. Työ on kuitenkin hidasta ja taannoin pääministeri Hun Sen arvioi, että maa on miinoista vapaa vasta vuonna 2020, kun aiemmin on arvioitu, että työ saataisiin päätökseen jo vuonna 2010. Pääministerin mukaan maamiinat ovat yksi suuri este maan kehittymiselle.
Miinanraivausjärjestöjen ensimmäisinä kohteina ovat paikat lähellä kyliä, kouluja, teitä ja viljelyksiä. Ro Ka Poengin kylässä työskentelee kolmisenkymmentä miinanraivaajaa ja kylän puhdistettua maata viljelee noin 20 ihmistä.
Sadat loukkaantuvat vuosittain
Vaikka tilanne on parantunut vuosi vuodelta, joka vuosi satoja ihmisiä loukkaantuu tai saa surmansa astuttuaan miinaan. Joka puolella Kambodzhaa näkee ihmisiä, joilta puuttuu esimerkiksi toinen jalka. Tosin osa amputoinneista johtuu käärmeen pureman aiheuttamista komplikaatioista.
Onnettomuuksia on sattunut miinakentillä myös Em Sokhunille. Miina räjähti hänen silmilleen vuonna 1999. "Sain onneksi vain pieniä vammoja", mies kertoo. Esimerkiksi sadekauden jälkeen miinat liikkuvat mutaisessa maassa eri paikkaan. Miina on asetettu yleensä 20-40 sentin syvyyteen.
Arvioidaan, että maamiinoja on kylvetty eri konfliktien aikana Kambodzhan maaperään
4-6 miljoonaa. Lisäksi jäljellä on amerikkalaisten kylvämiä räjähtämättömiä ammuksia. Yhdysvallat pommitti rajusti Kambodzhaa 1970-luvun alussa, kun rajan lähistöllä uskottiin piileskelevän Vietkongin sotilaita.
Maata 1970-luvun lopulla verisesti hallinneet punakhmerit puolestaan ripottelivat miinoja metsiin ja teiden varsille varsin summittaisesti. Vaikeaksi miinanraivauksen tekee se, että tarkkoja karttoja miinojen paikoista ei ole enää olemassa tai niitä ei alunperin edes tehty. Myös hallituksen joukot ja vietnamilaiset ovat osallistuneet miinoittamiseen.
Eläkkeellä maanviljelijäksi
Suomi tuki miinanraivausta eri puolilla maailmaa viime vuonna noin 3,5 miljoonalla eurolla, josta suuri osa eli noin kolmannes meni Kambodzhan miinakenttien raivaukseen.
Onkin sanottu, että Kambodzha on maailman suurimpia miinakenttiä. Miinanraivaaja Em Sokhunille riittää siis työtä vielä pitkään. "Aion työskennellä täällä siihen asti, kunnes CMAC lopettaa. Eläkkeellä siirryn sitten viljelemään maata", mies hymyilee.