Toisen maailmansodan aikana Suomesta evakuoitiin kaikkiaan lähes 80 000 lasta. Heistä valtaosa lähetettiin Ruotsiin. Norja ja Tanska ottivat vastaan joitakin tuhansia lapsia.
Ensimmäiset sotalapset lähetettiin laivalla Turusta Tukholmaan 15. joulukuuta 1939. Venäläisten sukellusveneiden otettua meren hallintaansa jouduttiin turvautumaan junakuljetuksiin Haaparannan kautta.
Sotalapset palasivat kotiin talvisodan päätyttyä, mutta jatkosota aloitti siirrot uudestaan. Paluukuljetukset jatkuivat koko 1940-luvun. Ruotsiin jäi pysyvästi noin 15 000 lasta.
Oli lähellä, että maailman suurin lastensiirto olisi jäänyt toteutumatta. Talvisodan sytyttyä Ruotsissa heräsi voimakas Suomi-myönteinen kansalaisaate. Ruotsalaiset tarjoutuivat ottamaan suomalaislapsia hoitoon korvauksetta.
Suomen ulkoministeriö olisi halunnut avun suoraan Suomeen ja kieltäytyi suurten kuljetuskustannusten pelossa.
Lastensiirtoa organisoimaan perustettu Centrala Finlanshjälpen ei kuitenkaan luovuttanut, vaan liikkeen perustajajäsenet, Ruotsin ulkoministerin puoliso Maja Sandler ja tohtori Hanna Rydh, matkustivat Suomeen puhumaan hankkeen puolesta. He onnistuivatkin vakuuttamaan Suomen johdon marsalkka C. G. E. Mannerheimia myöten.
Lue myös:Sotalapsena olo muuttaa elämän