Iloiset lapsikatraat juoksevat vilkuttamaan muhkuraisen tien varteen, kun parhaat päivänsä nähnyt nelivetojeeppi matelee ohi tiheästi asuttujen maalaiskylien Virungan kansallispuiston eteläosan rajamailla.
Juuri nyt kahden rynnäkkökiväärein aseistetun vartijan mukanaolo tuntuu liioitellulta autossa, jossa lisäkseni matkaa vain kaksi muuta reissaajaa. Puistonvartijat ovat kuitenkin mukana hyvästä syystä. Matkaamme alueella, joka on kärsinyt pahoin Kongon demokraattisen tasavallan sekavasta sisällissodasta, jossa on menehtynyt jopa viisi miljoonaa ihmistä. Väkivallan uhka on edelleen läsnä, vaikka viime vuosina tienoo onkin rauhoittunut siinä määrin, että luontomatkailijat tekevät paluuta puistoon.
Lasten ja muiden paikallisten asukkaiden ihmetys ja innostus valkoihoisia kohtaan näyttää aidolta. Olemme lähteneet matkaan Kibumban telttakylästä, joka avattiin Mount Mikeno -tulivuoren rinteelle vasta lokakuussa. Se tarjoaa huokeimman majoitusvaihtoehdon Afrikan vanhimmassa ja monimuotoisimmassa kansallispuistossa.
Goman ja Benin kaupungin väliselle päätielle päästyämme jatkuu matkanteko Kibatin puistoasemalle edelleen äärimmäisen hitaana. Valtaväylä on hämmästyttävän kuoppainen ura, jossa maksiminopeus lienee korkeintaan 20 kilometriä tunnissa.
Asfaltoituja teitä tässä valtavassa valtiossa on kovin harvakseltaan.
Kibatissa vastassa on afrikkalainen järjestynyt kaaos, kun valmistaudun yhdessä 14 muun matkailijan kanssa kovaan urakkaan.
Olemme lähdössä vaeltamaan Nyiragongon tulivuoren laelle, joka kohoaa 3470 metrin korkeuteen. Nousua kahdeksan kilometrin matkalla kertyy 1500 metriä, joten jyrkkyyttä riittää.
Vaikka otan mukaani vain välttämättömät tavarat, joihin kuuluu esimerkiksi runsaasti lämpöisiä vaatteita, painaa rinkkani toistakymmentä kiloa. Olen silti vakuuttunut kunnostani, enkä palkkaa kantajaa, jolle 20 euron summa reilun vuorokauden urakasta olisi iso tienesti.
Ensimmäiset kilometrit kävelen ripeää vauhtia tiheäkasvuisen sademetsän keskellä yhdessä puistonvartijan, englantilaisen pariskunnan ja australialaisen insinöörin kanssa. Vaikuttaa siltä, että saavutamme huipun kenties alle neljässä tunnissa.
Tämä on turha toivo, sillä juurakkoinen metsäpolku muuttuu pian avoimeksi laavakivikoksi ja jyrkkenee nopeasti. Jokaiseen askeleeseen saa keskittyä täysillä. Painava rinkka tuntuu nyt erityisen raskastekoiselta. Kiroan mielessäni, miksi ihmeessä en palkannut kantajaa.
Muutaman tunnin päästä ohitamme paikan, jossa Afrikan aktiivisimpiin tulivuoriin kuuluva Nyiragongo purkautui vuonna 2002. Silloin laavavirrat saavuttivat 20 kilometrin päässä sijaitsevan Goman kaupungin, jonka asukkaat evakuoitiin. Laavajoen kulku tulivuoren rinteessä näkyy edelleen selkeästi.
Kun matkaa on takana nelisen tuntia, alkavat voimat olla pahasti lopussa. Nousua riittää vielä reilusti.
Ohut ilmanala ja liian kevyt lounas yhdistettynä raskaaseen kuormaan ja jyrkkään rinteeseen tarkoittavat, että viimeiset kilometrit ovat tuskaisia ja päässä huimaa. Kasvillisuus on vaihtunut erikoiseen vuoristoniittyyn. Maisemat kohti Ruandaa ja Virungavuorten itäisiä huippuja auttavat jaksamaan.
Kun viimein viiden tunnin nousun jälkeen saavutamme Nyiragongon kraatterin reunan, haihtuvat kaikki tuskaiset askeleet kuin savuna ilmaan.
Edessämme aukeaa maaginen näkymä. Syvän kraatterin pohjalla kuohuu maailman suurin pysyvä laavajärvi, jonka syvyys lähentelee kolmea kilometriä.
Jään yhdessä vaellustovereideni kanssa seuraamaan häkeltyneenä alati muotoaan muuttavaa kuplivaa laavajärveä.
Jossain vaiheessa iltaa asetun taloksi kraatterin reunalle rakennettuun mökkiin, jossa vietän yön eksoottisissa oloissa.
Auringon laskettua iltakuuden jälkeen pääsee laavajärven hehku vielä paremmin oikeuksiinsa: kraatterin reunat hohtavat punaisina. Kovasta väsymyksestä ja reiluun viiteen asteeseen pudonneesta lämpötilasta huolimatta viivyn reunalla vielä kolmisen tuntia.
Illan tullen pilvet haihtuvat ja kirkas tähtitaivas tuikkii tulivuoren yllä.
Kömmin makuupussiin voipuneena, mutta onnellisempana kuin aikoihin.
Virungan kansallispuisto
Afrikan vanhin kansallispuisto Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa Ugandan ja Ruandan rajalla.
Pinta-ala: 7800 neliökilometriä.
Perustettu vuonna 1925 Albertin kansallispuiston nimellä.
Virunga on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1979 saakka.
Milloin:
Ympäri vuoden. Kuiva kausi ajoittuu kesä-syyskuuhun, jolloin gorillaluvat kannattaa varata mahdollisimman aikaisin.
Hinnat:
Lupa gorillavierailuun maksaa noin 320 euroa.
Nyiragongon vaellus noin 250 euroa.
Yöpyminen 1–3 hengen luksusteltoissa täyshoidolla 80–300 euroa per yö.
Virunga-viisumi, joka oikeuttaa kahden viikon oleskeluun itäisessä Kongossa maksaa noin 90 euroa.
Matkaaminen kansallispuiston omistuksessa olevilla nelivetojeepeillä kohteesta toiseen kustantaa 20–50 euroa.
Kaikki Virungan aktiviteetit, majoitukset ja kuljetukset voi varata osoitteesta visitvirunga.org.
Miten
Lentämällä Helsingistä Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin. Meno-paluu kahdella vaihdolla alkaen 550 euroa.
Kigalista matka jatkuu linja-autolla Gisenyihin, jonne pääsee kolmessa tunnissa. Hinta noin 5 euroa. Gisenyistä jatketaan rajan yli naapurikaupunki Gomaan Kongon demokraattiseen tasavaltaan, josta kansallispuiston kyyditykset majoituspaikkoihin ja retkien alkupisteille käynnistyvät.
Muista
Virunga sijaitsee poliittisesti ja geologisesti epävakaalla alueella, joten ennen matkaa kannattaa tarkastaa turvallisuustilanne.
Kongoon tarvitsee viisumin. Niin sanottua Virunga-viisumia, jolla voi oleskella kansallispuiston lisäksi esimerkiksi Gomassa ja Kahuzi-Biegan kansallispuistossa voi hakea sähköisesti netistä osoitteesta visitvirunga.org. Käsittelyaika on pari viikkoa.
Kongon viranomaiset vaativat voimassa olevan todistuksen keltakuumerokotuksesta.