Nykymaailman seitsemän ihmeen valinta oli globaali huutoäänestys. Valinnan tuloksellakin on siksi lähinnä
viihdearvoa.
Maailman seitsemän ihmettä on käsite, johon liittyy tarumaista hohtoa. Näihin asti käsitteellä on viitattu antiikin rakennustaidon suuriin saavutuksiin, jotka sijaitsivat kreikkalaisen kulttuurin piirissä.
Arkkitehti Filon Bysanttilaisen listalla olivat muun muassa Artemiin temppeli Efesoksessa ja Zeuksen kuvapatsas Olympiassa muttei Kiinan muuria. Siitä yhden miehen raati oli tuskin kuullutkaan.
Kun kampanja maailman uuden seitsemän ihmeen valitsemiseksi päättyi sunnuntain vastaisena yönä, oli äänestyspäätökseen maailmanlaajuisesti osallistuneiden joukko ehtinyt nousta noin 100 miljoonaan ihmiseen. Tuollaiset lukemat eivät olisi olleet mahdollisia ennen internetin ja kännyköiden aikaa vielä puolitoista vuosikymmentä sitten.
Sveitsiläisen elokuvantekijän ja seikkailijan Bernard Weberin idea globaalista äänestyksestä oli nokkela oivallus, jos tavoitteena oli luoda ihmisiä eri puolilla maailmaa laajasti kiinnostava ja viihdyttävä tapahtuma. Sellainen saatiinkin.
Ihme ei kuitenkaan olisi, jos jo muutaman vuoden päästä koko lista unohtuisi. Seitsemän kohteen valintatapa ei nimittäin edusta koko maailman ihmisten kattavaa mielipidettä. Kannan esittäminen oli kyllä yksinkertaista - pari hiiren klikkausta tai puhelimen näppäimen painallusta - mutta vain niille, joilla tuo tekniikka oli käytettävissä. Sen ulottumattomissa on yhä miljardeja ihmisiä.
Eikä kansan ääni ollut spontaani niissäkään maissa, joissa osallistuminen oli vilkasta. Esimerkiksi Brasiliassa ja Meksikossa valinta nähtiin niin tärkeäksi, että hallitukset masinoivat kansaa äänestämään oman maansa kohdetta.
Sen takia ei ollutkaan mikään ihme, että 190 miljoonan asukkaan Brasilia ja 110 miljoonan asukkaan Meksiko saivat kohteensa listalle, brasilialaiset Rion Kristus-patsaan ja meksikolaiset Chichén Itzán historiallisen kaupungin.
Mutta miten olisi käynytkään, jos esimerkiksi Chichén Itzá sijaitsisi vaikkapa 300 000 asukkaan Belizessä?
Nyt valittujen "ihmeiden" joukossa on kohteita, joiden rakentamiseen liittyy huimia inhimillisiä ja epäinhimillisiäkin taidonnäyttöjä. Esimerkiksi 6 000 kilometriä pitkä Kiinan muuri ja Rooman hämmästyttävä Colosseum täyttävät nuo kriteerit.
Monesta ihmelistan kohteesta voi esittää perusteltuja vastaväitteitä. Esimerkiksi Petran kaupunki Jordaniassa on kiistattoman kiehtova, mutta riittääkö se ihme-nimitykseen. Kristus-patsas ei taas edusta mitään rakennustaidollista tai -taiteellista neroutta vaikuttavuudestaan huolimatta.
Kaiken lisäksi ihmeitä on nyt oikeastaan kahdeksan. Järjestäjät kun antoivat seitsemän äänestyksessä menestyneen kohteen lisäksi hätäratkaisuna "pysyvän kunniasijan" Egyptin Gizan pyramidille, koska se oli jo antiikin ihmeiden joukossa. Nimitystä oli edeltänyt Egyptin ärähdys ylpeytensä joutumisesta maailman katuparlamentin puntariin.
Kun pintakuohut laantuvat, nähdään, jääkö uusi lista henkiin muualla kuin sille päässeiden kohteiden matkailumarkkinoinnissa. Vuoden päästä puolestaan on jo tulossa saman tahon järjestämä äänestys maailman seitsemästä luonnonihmeestä ja myöhemmin seitsemästä tekniikan ihmeestä.
Koska valintatapa pysyy järjestäjän mukaan ennallaan, Suomen Kolit tai astiankuivauskaapit listoille tuskin yltävät. Pieni maa ei tässä äänestyksessä pärjää.