Levin Lapinkylän emäntä Erja Kenttälä ottaa tiukan mutta turvallisen kainalo-otteen Julian pitkästä kaulasta, paijaa tämän pehmeänkarvaista päätä ja juttelee rauhallisesti.
Vieraita hiukan oudoksunut alpakkaneitonen rauhoittuu heti. Taaempana tilannetta seuraavat Adele, Pultti ja Petro eivät reagoi mitenkään, vaikka yksi lauman jäsenistä otetaan erilleen.
"Nämä suhtautuvat ihmisiin hyvin rauhallisesti. Ne eivät ole lainkaan aggressiivisia, eivät sylje eivätkä potki. Niitä voidaan kuljettaa riimussa kuin koiraa", Erja kehuu lapinkylän uusimpia asukkaita.
Alpakat ovat asustelleet Levillä toukokuusta lähtien. Eteläamerikkalaisista Andien kasvateista tulee Lapinkylään perustettavan kotieläinpuiston todellisia vetonauloja, sillä ne ovat lajinsa pohjoisimpia edustajia koko maailmassa ja ainoat, joiden naapurina verkkoaidan takana asustelee poroja.
Etelä-Amerikasta saakka Erja Kenttälän ei tarvinnut alpakoita hankkia, sillä Suomessakin niitä elelee yli puolentoista sataa. Aivan helppoa ei kuitenkaan ollut löytää yksilöitä, jotka eivät olleet sukulaisia keskenään. Aivan halpojakaan alpakat eivät ole, sillä esimerkiksi Adele maksoi 6500 euroa, eikä se ollut edes kalleimmasta päästä.
"Tarhassamme on kolme puhdasta alpakkaa. Julia ja Pultti-orhi ovat syntyneet vasta viime syksynä. Adele on pian kolmevuotias ja saa vasan ensi keväänä. Lauman neljäs jäsen, viisivuotias Petro-ruuna, on alpakan ja laaman risteytys."
Petron hankkiminen ei ollut etukäteen suunniteltu juttu, vaan se muutti Leville muun lauman mukana. "Petro on pienempi kuin laama mutta suurempi kuin alpakka. Edellisessä paikassa laamojen joukossa se oli arka ja hiljainen. Yllätys oli suuri, kun täällä Petro otti heti alpakkalauman komentoonsa", Erja kertoo.
Ensitapaaminen porojen kanssa oli jännittävä. Kun alpakat näkivät poron, ne päästivät kimakan ja kantavan varoitusäänen, joka Erjan mielestä muistuttaa lähinnä kukon kiekumisen ja hevosen hirnunnan välimuotoa.
"Petron huuto oli niin karmea, että aidan takana ollut pororiepu säikähti, pyörähti ilmassa ympäri ja tormasi karkuun. Pari päivää Petro vahti poroja tarkasti päästellen aika-ajoin varoitushuutojaan. Sen sijaan minut hyväksyttiin laumaan heti. Kun toisena päivänä menin viemään alpakoille rehua, niin Petro katsoi asiakseen varoittaa huudolla minuakin lähellä olevista poroista."
Nyt naapurukset ovat jo tottuneet toisiinsa. Edelleenkin alpakat ja porot ovat omissa aitauksissaan, mutta niiden turvat ovat välillä aidan läpi vastakkain.
Erja kertoo, että porot ovat tottuneet Petron varoitushuutoihinkin. "Kun se päästää huudon, niin porotkin tulevat heti räkkäsuojasta ulos katsomaan, että mistä vaara uhkaa. Porot ovat oivaltaneet, että kimakka kiljaisu on varoitushuuto", hän kertoo.
Lapinkylän alpakka-aitauksen ulkopuolella kiertää sähköistetty paimenlanka, jonka tarkoituksena on estää koirien eksyminen aitaan. Liian läheinen tuttavuuden hierominen merkitsisi vieraalle koiralle todennäköisesti kuolemaa, sillä alpakan jalat ovat hyvin voimakkaat ja potku tehokas. Tarvittaessa se pystyy hyppäämään jopa neljän metrin korkeuteen.
Alpakat ovat helppohoitoisia, sillä ne syövät samoja rehuja kuin porot. Levillä yksi alpakka on tottunut jopa jäkälän makuun. Poikkeuksena on kynsien hoito ja kerran vuodessa tapahtuva villan keritseminen.
Alpakan villa on pehmeää, ja se sopii myös allergisille. Kittilässäkin tekstiilitaiteilijat ovat jo kyselleen mahdollisuutta saada käyttöönsä alpakanvillaa.
Eläimet pärjäävät vaatimattomissa suojissa, mutta tulipalopakkasia varten Levin alpakoille varataan myös lämmitettävä sisätila.