Sulavalinjainen, kiiltävä kaunotar odottaa malttamattomana Shanghain Longyang
-metroasemalla. Kaiuttimista pulppuaa Vivaldin Vuodenaikoja. Ilmassa säkenöi lähdön tunnelma.
Lentoemon oloiset neidot ohjaavat matkustajia paikoilleen, mutta eivät pyydä kiinnittämään turvavöitä, koska niitä ei ole.
Määränpäänä 30 kilometrin päässä sijaitseva Pudongin kansainvälinen lentokenttä.
Maailman nopein juna, Shanghain Maglev, kiihdyttää kiivaasti ja muutaman minuutin jälkeen vauhti lähentelee maksimia, 430 kilometriä tunnissa.
Olo on kuin lentokoneessa. Hiukan jännittää ja kasvoja kuumottaa.
Korkeutta ei vajaan kahdeksan minuutin aikana kuitenkaan kerry enempää kuin muutama millimetri. Sen verran, mitä sähkömagneettista voimaa käyttävän junan ja kiskojen välille kuuluukin jäädä.
Epäkäytännöllinen
ylpeydenaihe
Maailman ensimmäinen - ja toistaiseksi ainoa - kaupallisessa käytössä oleva magneettijuna istuu kuin nenä päähään superlatiiveja keräävän bisnesmetropolin profiiliin.
Kaupungista löytyy jo maailman korkein hotelli, Aasian suurin tavaratalo ja maailman kallein F1-rata.
Vuonna 2007 seuraan liittyy maailman korkein torni. Mutta onko Magleville todellista käyttöä?
"Se sopii niille, joilla ei ole liikaa matkalaukkuja", toteaa Shanghaihin Dalianista saapunut yritysjohtaja Hua, 50, joka superjunan sijasta valitsi taksin lentokentältä poistuessaan.
"Maglev ei ole kovin käytännöllinen, koska se ei ulotu kaupungin keskustaan asti", kommentoi Harbinista lentänyt neiti Sui, 33.
Myyntisihteeri kritisoi myös omituisia aikatauluja. Ensimmäinen juna lähtee vasta puoli yhdeksältä aamulla ja viimeinen jo ennen iltakuutta.
Maglevin penkeistä täyttyykin yleensä vain murto-osa. Suureksi osaksi kyytiläiset ovat elämysmatkailijoita.
Turvallisen tuntuista
matkantekoa
Maglev puskee tuulta päin tasaisesti. Japanilaisturisti voi huoletta seisoa käytävällä ja ikuistaa digikamerallaan valotaululta junan nopeuslukemat 431 km/h, vaikka vastaan tulee mutka ja vaunut kallistuvat aavistuksen vinoon.
Junan sekä kiihdyttäminen että jarruttaminen ovat huolella kontrolloituja, niin että matkustajat voivat huoletta kävellä tai seisoa käytävällä koko sen matkan ajan.
"Magneettijuna on nopea, turvallinen sekä ympäristöystävällinen", hehkuttaa junassa istuva liikemies Ge, 45, joka päätti kokeilla Maglevia jatkolentoa odotellessaan.
Turvallisuuden tuntua on myös täysin tietoisesti korostettu sillä, että istuinpaikoilla ei ole turvavöitä.
Vajaa vuosi sitten kuitenkin huomattiin, että junan raiteet olivat vajonneet. "Turvallisuuden rajoissa", Maglev-yhtiön edustajat ilmoittivat.
Syytä vajoamiseen ei kerrottu, mutta asiantuntijat epäilivät sen johtuneen joko pohjaveden ylipumppaamisesta tai viasta raiteen perustuksissa.
Ensimmäinen
ja viimeinen?
Shanghain levitaatiojuna on saksalaisten insinöörien taidonnäyte. Uusien tilausten toivossa Saksa pääosin myös kustansi 1,2 miljardia US-dollaria maksaneen yhteisprojektin.
Magneettirata oli pitkään ehdolla Pekingin ja Shanghain välin pikajunavaihtoehdoksi. Viime vuoden alussa tehty päätös kallistui normaaleja raiteita käyttäviin pikajuniin.
"Neuvotteluja asiasta käydään, mutta ratkaisuja ei ole vielä tehty", kommentoi Rautatieministeriön lehdistövastaava Li puhelimitse uusien Maglevien kohtalosta.
"Jos magleveja Kiinan vielä rakennetaan, Shanghain ja Hangzhoun välinen reitti on todennäköisin vaihtoehto", arvioi professori Wei Qingchao Pekingin liikenneyliopistosta.
Maglev jarruttaa pehmeästi ja pysähtyy Longyangin metroasemalle. Kaiuttimista kaikuu Mozart matkustajien purkautuessa ulos junasta.
Maglev-turistit näppäilevät vielä matkamuistokuvia Shanghain hehkeästä superlatiivista ja haihtuvat sen jälkeen sykkivään, 17 miljoonan asukkaan metropoliin.
