Millainen on kylätie -sarja esittelee seitsemän pohjoista kylää. Sarja alkoi sunnuntaina 28.1., ja ensimmäisenä esiteltiin Yppäri Pyhäjoelta.
Pudasjärvi Tie on jäinen kuin kelkkarata, tuiskussa aamuhämärä tuntuu tavallistakin sakeammalla ja talorykelmä toisensa jälkeen vilahtaa ohi. Lopulta harmaudesta sukeltaa tienvarsikyltti, Sarakylä.
Tie kaartaa järven rantaa. Sen laidalle ryhmittyvä kylä on sekoitus uutta ja vanhaa. Tyhjä, kuurainen puoti kertoo murroksesta, mutta vuonna 1921 rakennetusta koulusta uhkuu arvokkuus. Pian horisontissa lepattava lippu paljastaa, että kylällähän on uhkeampi, elävä kauppa. Liikkeen toisessa päässä kiiluu vielä kyltti, joka panee hieraisemaan silmiä: Osuuspankki. Liikemerkistä vääräleuat vääntelivät ennen pikkutuhmia vitsejäkin. Täällä sen loiste näyttää niin harvinaiselta, ettei leikille ole sijaa.
Miten joku voi asua näin syrjässä? Ketähän täällä on? Millaiset ovat palvelut ja harrastusmahdollisuudet? Entä kylän menneisyys? Ja vielä tärkeämpi - tulevaisuus?
"Eihän tämä ole syrjässä. Sarakylä on napapaikka, josta on kaikkialle yhtä pitkä matka", nauraa kyläseuran sihteeri ja Pudasjärven kaupunginhallitukseen keskustan riveistä juuri valittu Kaisa Nivala.
Tarmokas nainen alkaa vähätellä etäisyyksiä niin painokkaasti, että on turha ryhtyä väittelemään syrjäisyydestä.
"Ouluun on 150, Kuusamoon 145, Pudasjärvelle ja Posiolle 60 kilometriä, Nivala latelee.
Kukaan ei
selviä yksin
Nopea vilkaisu kertoo, että asukkaista 38 prosenttia on yli 75-vuotiaita. Alle seitsemänvuotiaita lapsia on 26. Sarakylän alueen rajat piirtyvät Metsälään, Rytinkiin ja Kouvalle. Laajassa kylärykelmässä on 560 asukasta.
"Kyllä sen näkee, mihin ollaan menossa - väki vanhenee", Nivala huokaisee.
Sarakylässä perusongelmat ovat samat kuin muuallakin
"Huolestuttaa, koska lapsia ei synny, ja pystytäänkö peruspalveluita turvaamaan".
Pienen lakonisen hetken jälkeen Nivala on taas vauhdissa. Hän ryhtyy pauhaamaan siitä, että kyläläisten tärkein voima on oma-aloitteisuus.
"Sarakylässä on hyvä asua. On pidettävä palveluista kiinni, hoidettava asioita yhdessä, ja sekin pitää ottaa huomioon, ettei aina voi onnistua", Kaisa Nivala kiteyttää.
Opettajalla toinen
sukupolvi opissa
Alaluokkia yli 30 vuotta opettanut Paula Vähäkuopus laskee, että 40:stä oppilaasta 21 käy Sarakylässä koulua toisessa polvessa. Kaikki lasten isät ja äidit ovat olleet Vähäkuopuksen opissa.
"Kun tuntee kylän ja kyläläiset, se on suuri etu".
Rehtori Kari Jylhänlehto kertoo, että ennustusten mukaan Sarakylän oppilasmäärä laskee viiden vuoden kuluessa 30:een.
"Muutama perhe voi vaikuttaa oppilasmäärään nopeasti", hän muistuttaa.
Sarakylässä yksi ilmiö on, ettei kylällä ole tarjolla rakennusmaata. Vanhoja taloja ei ole monta tyhjillään. Harvoistakin perikunnat pitävät tiukasti kiinni.
"Kaupungilla pitäisi olla jokaisella kylällä kaavoitettuja tontteja", Jylhänlehto sanoi.
Metsätaloutta ei ole
vara munia
Hirsirakennuksia 20 vuotta tehneen Timpan kurkihirsi Oy:n omistaja Timo Vähäkuopus laskee, että kylällä on lähes parikymmentä yritystä. Kaikkialla vannotaan tietoyhteiskuntaan, mutta hänen mielestään maa elää yhä vahvasti puusta.
"Se on valtava katastrofi, jos valtio munii metsätalouden. Liika verotus nostaa hintoja, kauppa ei käy maailmalla".
Hänen tehtaaltaan lähtee vuodessa noin 50 hirsirakennusta ympäri maata ja Ruotsiinkin. Vähäkuopuksen mielestä puheet syrjäisestä sijainnista ovat täyttä puppua.
"Euroopan puhtainta aluetta, ja täällä on Suomen paras kansallispuisto", Timo Vähäkuopus kehaisee.
Sarakylässä yli 30 vuotta kauppiaana ollut Erkki Sääskilahti sanoo, että nousut ja laskut on nähty, eikä ryhdy sen suuremmin maaseudun murheista vaahtoamaan.
"Elämä on tällaista, aika muuttuu ja mestarit vaihtuvat."