Longyearbyen "Barentsinmeri on maailman lupaavin öljy- ja kaasualue", vakuutti norjalaisen Statoil-yhtiön tiedotusjohtaja Sverre Kojedal Huippuvuorilla.
Meren eteläinen osa avattiin etsinnöille jo 1980-luvulla. Poraukset alkoivat Tromssan tasalta, mutta löydöt eivät johtaneet toimintaan, koska kaasulla ei ollut markkinoita. Porauksissa oli 1990-luvun lopulla viiden vuoden tauko, kunnes Norjan valtio kehotti jatkamaan etsintöjä. Vuosina 2000 ja 2001 tulokset olivat erittäin hyviä.
Myös markkinatilanne on muuttunut.
"Nesteytetty LNG-kaasu on maailman nopeimmin kasvava energiamuoto. Perinteiset markkinat ovat Japanissa ja Etelä-Koreassa mutta ne kasvavat nopeasti Atlantin molemmin puolin Euroopassa, USA:ssa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa", Kojedal kertoi. Eurooppaan rakennetaan uutta LNG-kaasun vastaanottoa, sillä korvataan muun muassa hiiltä.
Kaasun nesteyttäminen on tehokkain tapa kuljettaa se markkinoille, jotka ovat yli 4 000 kilometrin päässä. Jäädyttäminen kutistaa kaasun tilavuuden 600-kertaisesti. Maailmassa on 126 LNG-kaasutankkeria, Lumikin kuljetuksia varten rakennetaan Japanissa kolme lisää.
Tärkeää päästä merelle ensimmäisenä
"Moni norjalainen poliitikko pitää tärkeänä sitä, että Norja pääsee ensimmäisenä Barentsinmerelle. Me voimme luoda standardin öljyn- ja kaasuntuotantoon ja painostaa Venäjän samaan", Kojedal kertoi.
Hän uskoo, että ympäristöystävällinen tuotanto onnistuu jopa Barentsinmeren olosuhteissa.
Statoil aloitti Lumikki-kaasukentän rakentamisen Hammerfestissa kesäkuun alussa. Ensimmäinen rakennusvaihe, merenalainen tunneli ja Melkøyan saaren tasoitus ja täyttö, kestää yksitoista kuukautta.
Hanke viivästyi muutamalla kuukaudella ympäristöjärjestö Bellonan valituksen vuoksi. Bellona aikoo valittaa edelleen Eftan tuomioistuimeen, mutta Kojedal uskoo, ettei se enää estä kaasukentän rakentamista.
"Jos valitus otetaan sisälle, käsittely kestää ainakin vuoden. Silloin on jo siirretty 2,3 miljoonaa kuutiota massoja, LNG-tankit ovat rakenteilla ja merenalainen tunneli puhkaistu. Ei rakentamista voi siinä vaiheessa enää keskeyttää", Kojedal totesi Finnmarken-lehdelle.
Myös Bellonan johtaja Frederic Hauge myönsi asian: järjestö pyrkii nyt siihen, että Statoil joutuisi maksamaan takaisin saamansa 1-2 miljardin kruunun veroetuudet.
Lumikki
valmistuu ensiksi
Lumikin kolmesta kentästä ensimmäinen valmistuu tuotantoon vuonna 2006, Askeladd vuonna 2010 ja Albatross vuonna 2015. Tuotanto kestänee noin 30 vuotta.
Lumikki on kuitenkin vasta ensimmäinen vaihe Barentsinmeren hyödyntämisessä. Lumikki sijaitsee noin 150 kilometrin päässä mantereesta, ja sen jälkeen edetään 200 kilometrin ja 250 kilometrin päässä sijaitseville kentille.
Melkøyasta tulee sillanpääasema, jonne vedetään putkilinjat Barentsinmeren uusilta kaasukentiltä.
"Tarvittaessa LNG -laitoksen viereen rakennetaan toinen laitos", Kojedal lupasi.
Norsk Agip on jo löytänyt öljyä Goljat-kentältä läheltä Lumikkia ja Statoil kaasua ja öljyä Nordkappin itäpuolelta. "Kenttä on erittäin mielenkiintoinen ja siellä on paljon mahdollisuuksia", Kojedal paljasti.
Barentsinmeren pohjoisosan tutkimuksia tuskin aloitetaan lähitulevaisuudessa, etsinnöille on avattu vain eteläinen merialue. Sielläkin porataan ainoastaan jo myönnetyillä lisensseillä, eikä uusia alueita avata ennen kuin uusi ympäristöarviointi valmistuu.
Etsintöihin vaikuttaa myös se, että Norjalla ja Venäjällä on erilainen käsitys maiden rajalinjan kulusta Barentsinmerellä. "Meillä on suuri intressi saada rajalinja sovituksi. Epäselvä alue tunnetaan aika hyvin, resursseja siellä on", Kojedal kertoi. Epäselvän alueen itäpuolella sijaitsee Venäjän valtava kaasukenttä Stockmanovskaya ja eteläpuolella Severo Kildinskaya.
Arktista
tekniikkaa
Lumikki rakennetaan uudella teknologialla: kaasu tuodaan putkella mantereelle, kaikki rakenteet ovat meren pohjassa, hiilidioksidi johdetaan takaisin esiintymään ja kenttä toimii kauko-ohjauksella. Troolit kulkevat kaasukaivojen yli, joten porausalueelle ei tule kalastusrajoituksia.
"Samaa suljettua teknologiaa ei ole vielä kehitetty öljylle", Kojedal kertoi.
Lumikin öljy menetetään, koska kaasu nostetaan kentältä ensin. Kojedalin mukaan Troll-kentällä kokeillaan kaasun, öljyn ja veden erottamista jo meren pohjalla. Kaasu ja öljy johdettaisiin eri putkissa tuotantoon, vesi takaisin esiintymään.
Melkøyan kaasuvoimalan hiilidioksidipäästöt arvioidaan 860 000 tonniksi vuodessa. Niitä koskevat päästökaupat ovat auki. Kojedal kuitenkin arveli, että tekniikka kehittyy silläkin alalla kymmenessä vuodessa niin paljon, että voimalan savukaasut pystytään aikanaan puhdistamaan.
Arktisella merellä tuotantoa vaivaavat pimeys, myrskyt ja jäätyminen. Kalan sekä merilintujen ja -nisäkkäiden takia toimintaa säätelevät monet rajoitukset. Kojedal uskoo kuitenkin, että kalastus sekä öljyn- ja kaasuntuotanto voivat elää rinnakkain Barentsinmerellä.
