Päivää ennen uuden paavin valintaa Roomasta nousi ilmaan jättimäinen Antonov-kuljetuskone, jonka rahtitilassa oli poikkeuksellinen lasti: kymmeniä tonneja painava kappale obeliskia. Esine matkasi Etiopiaan - kotiin.
Kaksi muuta obeliskin kappaletta jäi vielä Italiaan. Syyskuussa paadet on määrä liittää toisiinsa ja pystyttää alkuperäiselle paikalleen Axumin muinaiskaupunkiin.
Obeliski varastettiin Etiopiasta 1937 italialaisten vähän sankaruutta sisältäneen sotaretken voittosaaliina. Noin 160 tonnia painava muistomerkki on ollut pystyssä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n päämajan edustalla Roomassa. Köyhälle Etiopialle obeliski on maan historian merkittävimpiä kulttuuriaarteita.
Vaikka Italialle obeliski oli puhdasta fasistien ryöstösaalista, ei sen palautus oikeille omistajille ollut mutkatonta. Italia vetkutteli päätöstä vuosia vedoten muun muassa "teknisiin vaikeuksiin". Italialainen aikakauslehti esitteli etukäteen, kuinka autiolta FAO:n edustan aukio obeliskin lähdön jälkeen näyttäisi. Jonkinlaista kansanliikettäkin viriteltiin palautusta vastaan.
Italian kunniaksi pitää sanoa, että muinaisaarre lopulta kuitenkin palautuu lähtösijoilleen. Läntisen maailman huippumuseot ovat nimittäin pullollaan korvaamattoman arvokkaita esineitä, jotka on vääryydellä viety alkuperämaistaan ja joita ei aiotakaan palauttaa.
Esimerkiksi Lontoon ylpeys British Museum on täynnä tällaista tavaraa. Yksin Egyptistä siellä on muun muassa kuuluisa Rosettan kivi, Ramses II:n patsas, sarkofageja, papyruksia...
Kuumimman kiistan British Museum on viime vuosina käynyt Kreikan kanssa niin sanotuista Elginin marmoreista eli patsaista, jotka kuljetettiin Ateenan Parthenonilta Britanniaan Kreikan turkkilaisvallan aikana. Kreikka on pitkään perännyt patsaita takaisin, turhaan. British Museumin järkkymättömänä tukena kiistassa on ollut pääministeri Tony Blair.
Paitsi esineiden nykyinen sijoituspaikka myös ryövätyn tavaran nykyisten haltijoiden asenteet ovat raivostuttaneet kulttuuriaarteiden alkuperäisiä omistajamaita. Ranskan lehdistö paljasti muutama vuosi sitten, että Louvreen vähän aikaisemmin Nigeriasta tuodut muinaiset patsaat oli ensiksi varastettu ja sitten salakuljetettu maasta. Presidentti Jacques Chiracin kanta asiaan oli, että nigerialaiset voivat olla ylpeitä saadessaan esineitään Louvren kalleuksien joukkoon.
Maailman kulttuuriperintöä suojeleva Unesco on kiistoissa asettunut osapuolten väliin. Se haluaa suosia esineiden palauttamista alkuperämaihin, mutta järjestön mukaan lännen museoiden tyhjentäminen ei voi tulla kyseeseen.
Kanta on käytännöllinen, mutta moraalisesti ongelmallinen. Sehän tarkoittaa, että ennen pitkää varastetun tavaran haltijasta tulee sen omistaja, ainakin jos haltijoita ovat valtiot.
Suomessa on puhuttu saamelaisten noitarummuista, joita eri maista tulleet tutkimusmatkailijat veivät täältä pois. Yhtäkään rumpua ei pysyvästi ole saatu Suomeen takaisin. Inarin saamelaismuseossa Siidassa ollaan kuitenkin kiitollisia, että Ruotsin Nordiska Museet on antanut Inariin lainaksi Kemin seudulta takavuosisatoja sitten Ruotsiin viedyn rummun.
Sen sijaan Inarissa kysytään, miksi maan selvästi suurinta saamelaisesineiden kokoelmaa pitää säilyttää Museoviraston hallussa Helsingissä, kun luontevin sijoituspaikka olisi juuri Siida saamelaisalueen ytimessä.
Se on aika hyvä kysymys.