Ei tarvitse miettiä aamulla, mitä pukisi päälleen. Ei tarvitse pohtia, mitä söisi. Ei tarvitse pähkäillä, miten aikaansa kuluttaisi.
Sellainen paikka on armeija - sekä miehille että naisille. Ohjeet on jokaiseen asiaan.
"Maailman helpointa hommaa", ylivieskalainen Titta Kukkonen naurahtaa.
Ilme paljastaa, että Kukkosen tokaisussa on kosolti huumoria mukana. Armeijan varjopuolet ja arkielämää raskaampi luonne ovat tiedossa sekä Kukkosella että suurimmalla osalla muistakin naisista.
Ohjeet, kuri ja raskaus eivät kaikkia pelota: puolustusvoimiin hakee vuosittain noin 500 naista. Pohjois-Pohjanmaalla hakijoita on vuodesta riippuen 30-50. Tänä vuonna luvut ovat 471 hakijaa koko maassa ja 38 Pohjois-Pohjanmaalla.
Hakijamäärä on asettunut 2000-luvun aikana vakaalle tasolle. Naiset pääsivät ensimmäisen kerran armeijaan vuonna 1995. Alkuhuumasta hakijoiden määrä on tippunut noin kolmanneksen.
Kuntoon kohennusta
Titta Kukkonen on yksi niistä naisista, jotka pyrkivät tänä keväänä varusmiespalvelukseen. Hän ja kahdeksan muuta sotilaaksi tahtovaa seisovat tiistaiaamuna Oulaisten terveydenhoito-oppilaitoksen kabinetissa. Pohjois-Pohjanmaan alueen tämän vuoden ensimmäinen valintatilaisuus on alkamassa.
Jännityksen, mutta myös mielenkiinnon, voi lukea jokaisen tulevan taistelijan kasvoilta.
Pohjois-Pohjanmaan aluetoimiston majuri Timo Koljonen ottaa yliluutnantti Timo Lesosen ilmoituksen vastaan ja päästää naiset istumaan. Mukavasti rupattelevat upseerisedät vapauttavat tunnelman hyväntuulisuudellaan.
Yhdenkään naisen kahvikuppi ei enää tärise niin paljon, että pöytäliina menisi vaihtoon.
"Ei tämä niin vakavaa ole", majuri Koljonen virnuilee.
Perään hän kehottaa kaikkia kohentamaan kuntoa, sillä sotilaan varustus on raskas ja sitä pitää jaksaa kantaa. Koljonen opastaa myös ottamaan hyvissä ajoin perheen sekä poikaystävän kanssa esille tosiasian, että sotaväestä ei lähdetä lomille milloin itse haluaa. Mainituksi tulee myös ruhtinaallinen neljän euron päiväraha.
Naisia hymyilyttää vieläkin.
Hyötyä loppuelämälle
Valintatilaisuudessa ei olla pelkän mielenkiinnon ja hymyilemisen vuoksi. Varusmiespalvelukseen mennään isänmaallinen tunto rinnassa, mutta myös oma elämä tiukasti mielessä.
"Uskon, että armeijan käymisestä on hyötyä loppuelämälle", Titta Kukkonen toteaa.
"Moniin opiskelupaikkoihin saa lisäpisteitä, kun on suorittanut varusmiespalveluksen", pyhäjärvinen Sari Tiuraniemi täydentää vierestä. Myös hän on matkalla armeijan harmaisiin.
"Työnantajatkin varmasti arvostavat sellaista kokemusta", uskoo kalajokinen Kaisa Sankala, niin ikään armeijaan pyrkimässä.
Kelvollisia perusteita. Ei muuta kuin: armeijaan, mars!