Televisio antoi Tuula Haataiselle ensimmäisen kimmokkeen politiikkaan. Uutisten mukana maailman hätä tuli konkreettisesti myös hänen lapsuudenkotiinsa, Vehmersalmelle Pohjois-Savoon.
"Kun televisio alkoi näkyä kotona, tuli samalla tieto myös kaikesta siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Vietnamin sota ja Afrikan nälänhätä avasivat silmäni", Haatainen kertoo.
Haatainen muistelee uraansa torstaina julkistetussa kirjassa Arjen kuningattaret (Ajatus).
Kirjan julkaisuajankohta sijoittui luontevasti tähän vuoteen: Suomessa on ollut sata vuotta yleinen äänioikeus, toisaalta Haatainen itse on istunut kymmenen vuotta kansanedustajana. Haatainen ei pidä teosta vaalikirjana eikä liioin muistelmateoksen. "Merkintöjä elämän varrelta", hän itse määrittelee.
Halu auttaa johdatti Tuula Haataisen myös ensimmäiseen ammattiinsa sairaanhoitajaksi. Motiivina oli päästä kehitysmaihin konkreettiseen avustustyöhön. Lukion rehtori tosin näki ammatinvalintatilanteen toisin: rehtori olisi halunnut lahjakkaan nuoren yliopistoon.
Rehtori oli lopulta oikeassa.
Sairaanhoitajana työskennellessään Haatainen näki läheltä monia epäkohtia ja halusi oppia ymmärtämään yhteiskunnan toimintaa syvällisemmin. Hän pyrki ja pääsi valtiotieteelliseen tiedekuntaan.
Yliopisto johdatti hänet opiskelijapolitiikan pariin. Osakuntatoiminta ja sosiaalidemokraattinen opiskelijaliike vetivät Haataista puoleensa. Samalla alkoi tulla myös uusia luottamustehtäviä.
"Kun avasi suunsa siellä ja täällä, oli pian puheenjohtajana ja kohta kunnallisvaaliehdokkaana."
Vuonna 1996 Haatainen nousi eduskuntaan ja ministeriksi vuonna 2003.
Ministeriaikanaan Tuula Haatainen on joutunut tuntemaan myös työn varjopuolet: kiireen, julkisuuden paineen, suuren työmäärän.
Naisena politiikassa toiminen on tuonut omat haasteensa. Usein väitetään, että naisten olisi helpompi saada osakseen etenkin kevyttä julkisuutta. Haatainen ei halua lähteä selittämään asioita sukupuolen avulla.
"Naisen on ihan yhtä mahdollista saada asiajulkisuutta kuin miestenkin", hän napauttaa.
Julkisuuden ja yksityisyyden rajankäyntiä ministeri joutuu tekemään päivittäin. Haatainen ei ole lähtenyt antamaan parisuhdehaastatteluja tai esittelemään kotiaan naistenlehdille.
"Julkisuus on kaksiteräinen miekka. Poliitikko tarvitsee sitä asioiden ajamiseen, mutta liika julkisuus saattaa kääntyä myös poliitikkoa itseään vastaan."