Nettisurffailu ja matkustelun lisääntyminen ovat laajentaneet suomalaisten suosimaa halpaa hupia: vertailua.
Miten mukavaa onkaan vertailla paikkoja, ihmisiä ja heidän tekemisiään eri maiden ja kansallisuuksien välillä. Eikä tarvitse edes mennä merta edemmäs, jo oman maan eri kolkissa eletään eri tavalla.
Verrataanpa nyt vaikka Oulun keskustaa muihin kaupunkikeskustoihin. Mitä sanotte, miltä näyttää? Ankealta, sanon minä.
Oulun keskusta on kylmä, harmaa ja iloton. Täytyy vain ihmetellä, miksi joidenkin mielestä Oulun keskustassa asuminen on niin ihanaa. Hypätä nyt suoraan ovesta asfaltille pitelemään hatustaan tai nenästään kiinni! No, okei okei, ympärillä on palveluita, mutta sekö riittää? Ei kaikille.
Asiat voisivat olla toisin. Oulun keskusta voisi olla kaunis, lämmin sekä luokseen ja asumiseen kutsuva. Siihen olisi periaatteessa hyvät mahdollisuudet, vaikka Oulun arkkitehtuuri onkin, no, ei mitenkään kaunista. Lukuunottamatta muutamia harvoja rakennuksia.
Kauneus syntyy lopulta pienistä asioista: istutuksista, valaistuksista, väreistä ja pienistä yksityiskohdista. Miksei esimerkiksi
Rotuaarilla voisi olla pysyvästi vihreää, siis istutuksia? Vaikkapa pieni koivujen kuja, joka leikattaisiin siistiin muotoonsa säännöllisesti.
Tai jykeviin altaisiin istutettuja pensaita, jotka komeilisivat kesällä vihreinä ja syksyllä ruskan väreissä.
Valaistusta voisi myös vaihdella vuodenaikojen mukaan. Kesällä kaupunki puolestaan heräisi kukkien loistoon. Täytyy myöntää, että
Oulun keskustan istutukset ovat jo nyt varsin näyttäviä, mutta haittaisiko lisätä vielä vähän volyymia ja värejä.
Nyt joku sanoo, että ei onnistu meillä. Onhan se nähty, että kaikki kaunis tahtoo kuolla. Kun japanilaisryhmä viime talvena toi torille kerrankin kauniin joulukuusen, ei riemu kestänyt kauaa. Kuusi tyhjennettiin valoista ja palloista yönkähmyrässä. Samoin on käynyt monille istutuksille.
Jokainen tietää, että kun itse osallistuu jonkun tekemiseen, asiaan suhtautuu ihan toisin. Kauneuden luominen ympärille voisi lähteä kasvatuksellisesti niin, että esimerkiksi kesän kukkien istutuksiin osallistuisivat koululaiset.
Jos on kerran iskenyt kätensä multaan ja omin käsin survonut pienen kasvin taimenen kasvamaan, ei ehkä teininä tai aikuisena edes humalapäissään tarraa nyhtämään kauneuksia purkeistaan.
Oulusta on lähdössä teknisen liikelaitoksen johtokunta messu- ja tutustumismatkalle Nürnbergiin Saksaan. Kansainvälisillä messuilla on tarkoitus tutustua muun muassa ympäristön rakentamiseen ja viheralueratkaisuihin. Hyvä, hyvä! Toivottavasti reissusta löytyy paljon kotiin tuomista ideoiden ja raikkaiden ratkaisujen muodossa.
Myös tavalliset kuntalaiset pääsevät pohtimaan ympäristöasioita, kun uuden Oulun rakennetusta kulttuuriympäristöstä keskustellaan kuntakohtaisesti toukokuun aikana.
Kuntatilaisuuksissa kannattaa olla tarkkana ja miettiä mitä kaikkea arvokasta ja perinteistä meiltä jo löytyy ja miten niitä voisi hyödyntää uuden kehittelyssä.
Uusi Oulu on iso haaste, ympäristöllisestikin. Naapurikunnista ei tulla oululaisiksi yhdessä yössä. Yhteenkuuluvuutta ei ainakaan vaikeuttaisi se, jos uutta Oulua nivoisi yhteen jokin ympäristöön liittyvä asia.
Olisiko yhteistä vaikka tervatynnyri jokaisella toriaukiolla? Tai samanlaiset katuvalot?
Tai voisiko Lyötynpuistoon uutta taideteosta tekevä Jaakko Pernu loihtia jotain samankaltaista kaikkiin uuden Oulun lähiökeskustoihin?
Pernun aikaisempi teos, pajusta tehty Päivänvarjo, oli mukavaa katsottavaa. On lupa odottaa, että taiteilijalta tulee vastakin jotain kaunista, leikkisää ja luovaa.