Toisen maailmansodan kynnyksellä tamperelainen taidemaalari Kalle Lehtomäki (1905—1999) lähti ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Saksan, Itävallan ja Tshekkoslovakian kautta Italiaan. Firenze oli täynnä sotilaita, Lehtomäen passikin takavarikoitiin. Kaupungissa oli Hitlerin ja Mussolinin tapaaminen.
Sodan jälkeen Lehtomäki oli jälleen ahkera matkaaja. Norjaan 1950 ja parin vuoden päästä suuntana oli Ranska, Espanja ja Marokko.
Pohjois-Norja ja Suomen Lappi saivat Lehtomäestä uskollisen vaeltajan vuodesta 1954. Vuodesta 1979 vaellus- ja maalausmatkojen tukikohta oli Haapalan tila Inarissa.
Tuskin taiteilija sai Firenzen jännittynyttä tilannetta ikuistettua, mutta muistonäyttelyssä on näkymiä Toscanan kukkuloista ja Venetsian silloista. Marokon matkat tuottivat rakenteeltaan hallitusti irrottelevia sekä okra- ja punaväreissään ilakoivia henkilötutkielmia. Ihme, ettei niitä ole vielä löydetty suomalaisten taiteilijoiden kaukokulttuureja esitteleviin näyttelyihin.
Kalle Lehtomäki tunnetaankin lähinnä Tampereen alueella. Ja sielläkin oman alueen maisemamaalauksista ja ennen kaikkea muotokuvista, joita Lehtomäki teki yli 200. Muotokuvamaalaus takasi perheen toimeentulon. Paikallinen kollega Reino Viirilä (1901—99) hoiti taiteen valtakunnalliset tamperelaisedustukset.
Mutta Kalle Lehtomäki liittyy hienosti Lappia kuvanneiden taiteilijoiden laajaan joukkoon. Häntä kannusti myös tamperelainen esikuva, Tampereen ja Lappi-aiheiden tunnustettu tulkki Gabriel Engberg (1872—1953).
Lehtomäki oli virtuoosimainen piirtäjä ja värien käyttäjä. Nämä perusasiat eivät peity lukuisten tyyli- ja tekniikkakokeilujen alle.
Lehtomäen lapinkuvat lähenevät 1960-luvulla abstraktia ilmaisua ja pinta rosoista informalismia. Maisema on kuitenkin aina tunnistettavissa. 1970-luvulla porot piirtyivät Lapin tunturimaisemaan veitsellä raaputtaen kuin myyttien valkoiset peurat. Pienissä, luonnosmaisissa maisemissa, kuten Erämaalampi Kuusamossa (1980) on intiimisti läsnä paikan henki.
Talvimaisema Leviävaaralta (1994) osoittaa komeasti, miten 89-vuotias taiteilija hallitsi edelleen valon, värit ja muodon. Vaaran kalliot antoivat tilaa maalauksen kubistiseen hahmotteluun. Kubistisoiva rakenne oli Lehtomäelle sittenkin pitkäaikaisin ja läheisin, siihen hän palasi kokeilujen jälkeen.
Monipuolisesti lahjakkaalla Kalle Lehtomäellä olisi voinut olla oopperalaulajan elämänura, tai urheilijan tai hopeasepän, mitä työtä hän teki aivan nuorena. Hän valitsi kuvataiteilijan työn.
Lehtomäen noin 70 vuotta taidemaalarina osoittavat valtaisaa psyykkistä ja fyysistä vitaalisuutta.
Ja kukapa meistä ei toivoisi samanlaista eroamista tästä maailmasta kuin Lehtomäki sai kokea. 94-vuotias taiteilija täysissä sielun ja ruumiin voimissa istui keinutuolissaan ja Tapio Suominen Tampereen taidemuseosta haastatteli häntä. Tunnin kuluttua haastattelun loppumisesta Kalle Lehtomäki oli nukahtanut tuolissa ikiuneen.