Johannesburg Kun lähes valvotun matkayön jälkeen tipahtaa keskelle jättimäistä konferenssia, ei ole aivan helppoa päästä heti kiinni siitä mitä tapahtuu, jos edes tapahtuu. Mitään ei näytä olevan meneillään ja sekin suljettujen ovien takana.
Helpompaa on ensi vaiheessa pitää vain silmänsä auki ja katsoa, miltä ympärillä oikein näyttää, mihin tässä lopulta on tultu.
Meneillään siis on ympäristö- ja kehityskokous, ja paikallinen liike-elämä näkyy olevan juonessa mukana.
"Standard Bankin kiinteistöosastolla emme yksinkertaisesti pysty vastustamaan kehitysmahdollisuuksia", julistaa iso kyltti kokouspaikan kulman takana kohoavan pankin katolla.
Pankki totisesti näyttää kehittyneeltä. Sen ulkomuodosta saa käsityksen, kun kuvittelee Oulussa olevaa Suomen Pankin rakennusta kymmenkertaisena ja sijoittaa katolle pari pyramidia.
Tämä siis on ensivaikutelma Johannesburgista, Afrikan New Yorkista, rikollisuuden kehdosta, käsistä levähtäneestä suurkaupungista.
Hmm. Näyttää Tapiolalta.
Tarkkaan ottaen YK:n kokousta ei pidetä Johannesburgissa, vaan Sandtonissa, paikallisessa Espoossa. Keskustasta muistuttavat vain etäiset pilvenpiirtäjät ja mäen alla levittäytyy Aleksandran slummialue, mutta YK on asettautunut Afrikan suurimpaan messukeskukseen, johon samalla on sijoitettu jokunen Zeppelin.
Tai ehkä ei sittenkään. Kaikki kunnia kempeleläisille, mutta Sandtonissa on kaupan hivenen enemmän kultaa ja muotikenkiä. Hiltoneita ja Holiday Innejäkin on ympärillä enemmän.
Tarkemmin katsoen enemmän on myös korkeita ylikäymättömiä aitoja ja niiden päällä piikkilankaa ja sähköaitoja. Eikä nurmikoilla ole varokaa koiraa-kylttejä, vaan varokaa aseita käyttävää vartioliikettä -kylttejä.
Jatkuvaan varustukseen eivät kuitenkaan ilmeisesti kuulu mellakkapoliisit hevosin, luotiliivein ja vesitykein. He ovat huippukokousten pakollista rekvisiittaa, ja tällä erää varsin määrätietoisen näköisiä.
Messukeskuksen, kauppakeskuksen ja Intercontinental-hotellin uumeniin sijoitettu kokouspaikka on täynnä kaikilta maailman kulmilta tullutta väkeä ja esitteitä järjestöiltä, joiden moninaisuuteen kaikki maailman kulmat hädintuskin edes riittävät. Jos maailman paraneminen on papereista ja tiedotustilaisuuksista kiinni, ei hätää.
Pihalla ison bisneksen vastainen kansalaisliike veistää kymmeniä ihmisveistoksia alkuviikon protestia varten, ja kadunpätkän toisessa päässä BMW kertoo paviljongissaan olevansa aivan suunnattoman ympäristöystävällinen yhtiö. Näiden välissä afrikkalainen rumpuryhmä soittaa ja tanssii.
Kaikin puolin mielenkiintoinen ensivaikutelma siis, ja sisääntulo lehdistön turvatarkastukseenkin sujui eri malliin kuin konferensseissa yleensä. Mikäs on kokoukseen tullessa, kun turvanainen levittää kätensä ja huudahtaa tulijalle "Hellloouu honey, welcome!"