Nämä kaverit ovat palloilumaailmassa aivan oma rotunsa. He ovat niitä, joiden katsomisesta suuri yleisö on valmis maksamaan. He ovat niitä, joita media rakastaa.
Ja kun he astuvat peliareenalle, on mielessä vain yksi asia.
Kuten jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicilla, joka syksyllä 2003 ampui rangaistuspotkun San Marinon verkkoon. Rutiinirankkarista nousi Ruotsissa kohu, koska maajoukkueessa oli sovittu, että rangaistuspotkut ampuu keskikenttäpelaaja Kim Källström.
"En ymmärrä, miksi kaikki haluavat puhua siitä. Minähän tein maalin", Ibrahimovic ihmetteli.
Jääkiekkoilija Janne Pesonen teki keväällä 2007 maalin, jonka moni Kärppien kannattaja muistaa yhä. Avopaikassa syöttöä odottanut ketjukaveri Viktor Ujcik hölmistyi takatolpalla, kun Pesonen ajoi maalille ja nosti kiekon rystypuolelta KalPa:n verkkoon.
Ex-kärppähyökkääjän ratkaisu käynnisti spekuloinnin pelaajan itsekkyydestä.
"Puheet itsekkyydestäni ovat totta. Joka joukkueessa on oltava pelaajia, jotka ottavat ohjat omiin käsiinsä, eivätkä siirrä vastuuta muille", Pesonen totesi myöhemmin rehellisesti.
Ibrahimovicin ja Pesosen esimerkit kertovat jotain hyvin olennaista maalintekijöistä. Heidän sielunmaisemassaan ei ole sijaa pehmeille arvoille.
Pelikentällä on oltava kova, röyhkeä ja itsekäs. Muuten maalit jäävät tekemättä.
Ratkaisut
selkäytimestä
Kuka tahansa ei voi olla maalintekijä. Erään palloiluviisauden mukaan hyväksi pelaajaksi voi kehittyä, mutta maalintekijäksi synnytään.
Kaikkia maalintekijöitä yhdistää yksi ja sama ominaisuus. He pystyvät lukemaan peliä tavalla, joka lähentelee neroutta.
Maalintekijöillä on sisäsyntyinen taito olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tätä kykyä ei voi ostaa eikä vuokrata. Se joko on tai ei ole. Yleensä ei ole.
Salibandyn maailmanmestaruuden Suomelle ampunut Tero Tiitu on maalintekijä. Hänen joulukuinen jatkoaikamaalinsa on hyvä esimerkki "oikea paikka, oikea aika" -erikoistaidon hyödyntämisestä. Maali näytti helpolta, mutta moni muu ei olisi löytänyt tietään takatolpalle juuri oikealla hetkellä.
Huipputasolla pelkkä lahjakkuus ei riitä. Maalintekoa on myös harjoiteltava.
Maalintekijällä ei ole aikaa miettiä. Ratkaisut tulevat selkäytimestä sekunnin sadasosissa.
Vasta tuhansien ja taas tuhansien toistojen kautta lahjakkuus jalostuu automaatiotason toiminnaksi ja maaleiksi.
Maalintekijät ovat himoharjoittelijoita. Kuten jalkapalloilija Mikael Forssell, joka pikkupoikana pommitti Helsingin Punavuoressa Iso Roobertinkatu 36-38:n porttikongin seinää päivästä toiseen.
Rooli kuin
yksilöurheilijalla
Maalintekijän maalinälkä on kyltymätön. Toisin kuin rivipelaajalle, yksi onnistuminen ei merkitse maalintekijälle mitään.
"Joku on joskus sanonut, että maalintekoa voi verrata orgasmiin", Tero Tiitu naureskeli salibandyn MM-finaalin jälkeen.
Tyypillistä on, että maalintekijä hahmottaa maailmaansa kuin yksilöurheilija.
"Hyödytän jokaista joukkuettani parhaiten suhtautumalla rooliini osittain kuin yksilöurheiluun", Mikael Forssell on todennut.
Jos maalintekijä ei tee maalia, hän kokee epäonnistuneensa. Forssellin ex-pelikaveri Erkka V. Lehtola on kertonut asetelmasta hyvän esimerkin:
"Jos Mikael ei tee maalia, hän ei ole tyytyväinen, vaikka oma joukkue voittaisi. Hänen mielestään on parempi, jos ottelu päättyy 3-3 ja Mikael tekee kolme maalia."
Vuonna 1992 jääkiekon MM-kisojen maalikuninkuuden voittanut Jarkko Varvio näytti luonteensa avoimesti jo nuorena. Juniori-Varvio eli vain ja ainoastaan maalinteosta.
"Jakke oli jo pikkupoikana todella vihainen itselleen, ellei hän tehnyt muutamaa maalia. Hän saattoi murehtia asiaa, vaikka oma joukkue oli voittanut", Varviota Ilveksen junioreissa valmentanut Tauno Niemi kertoi.
Myös Varvio itse muisteli juniorivuosiaan huvittuneena.
"Syöttely oli aika vähissä. Kiekkoa ei viety ihan omilta, mutta melkein."
Pöyhkeyden
alkulähteillä
Maalintekijät tietävät arvonsa. Nykyhetken kenties pöyhkeimmäksi maalitykiksi nousee Manchester Unitedin laitapelaaja Cristiano Ronaldo. Itseluottamus on maalintekijälle kaikki kaikessa. Ronaldolta sitä löytyy jaettavaksi.
"Olen paras... ja toiseksi ja kolmanneksi paras pelaaja maailmassa", Ronaldo ilmoitti marraskuussa.
Jotta Ronaldoa ja muita maalintekijöitä voisi ymmärtää, täytyy nähdä ja tuntea ympäristö, jossa he omaleimaista työtään tekevät.
Laskutoimituksen mukaan jalkapallon eurooppalaisissa huippuliigoissa on hyökkääjille noin 300 työpaikkaa. Vaatimukset ovat armottomat. Jos verkko ei heilu, mies vaihtuu. Ja tulijoita riittää.
Kun joukkueen peli ei kulje, kääntyvät syyttävät sormet joko tehottomaan hyökkääjään tai osumia imuroivaan maalivahtiin.
"Valtaosa jalkapalloilijoista haluaisi pelata keskikentällä. Kun olen kysynyt perustelua, minulle on sanottu, että ´siellä saa osallistua peliin´. Totta, mutta siellä ei myöskään ole vastuuta kumpaankaan suuntaan", hymähtää turkulainen jalkapallopersoona Heikki Suhonen sarkastisesti.
"Maalintekijä ei voi vältellä vastuuta."
Suhonen viimeisteli SM-sarjaurallaan 206 maalia. Luku on yhä kotimaisen pääsarjajalkapallon ennätys. Suhoselta heruu ymmärrystä perinteensä jatkajille.
"Se, että hyökkääjä vaatii joukkuekavereiltaan hyviä keskityksiä ja syöttöjä, ei ole itsekkyyttä tai kusipäisyyttä. Silloin maalintekijä huolehtii omista eduistaan."
Aivan kuten kuka tahansa meistä omassa työympäristössään.
Lähteet: Aftonbladet, Helsingin Sanomat, IS SM-liiga, IS Futis, Jääkiekkolehti, O Estado ja Sydsvenskan.