Kaikki ymmärtävät, että korona on tappava sairaus, jolta täytyy yrittää suojautua. Siihen liikkumisen ja kosketuksien rajoittamiset ovat hyvä keino.
Medioissa puhutaan mitä kiellot tarkoittavat, ja kuinka vaikeaa on sopeuta asetettuihin kieltoihin. En oikein usko, että kyse on vain kielloista, vaan syvemmästä huolesta, joka on ihmisten sisällä; mitä tässä tulee tapahtumaan?
Olemme sotaan verrattavassa tilanteessa. Nyt on taisteluista selvittävä, ja kun aikoinaan pöly laskeutuu, laskettava tarkkaan kuolleet ja haavoittuneet ja arvioitava miten mennään eteenpäin. Taloudelliset vahingot tulevat olemaan merkittävät.
Mielenkiintomme suuntautuu nyt päivittäisiin asioihin; miten rajoitetaan viruksen leviämistä, mitä tehdään arjen askareissa ja miten toimitaan? Nämä ovat yksittäisiä ihmisiä koskevia, inhimillisiä ja oikeita kysymyksiä.
Kysymys, jota ei ole jostain syystä nostettu juurikaan esille on, miten selviämme talouden haasteista. Tämä kysymys ei koske pelkästään Suomea, vaan koko maailmaa. Äärimmilleen velkaantuneen maailman keinot eivät ole loputtomat, vaan mitä luultavammin meillä on edessämme suuria muutoksia koko toimintatapoihimme ja ajatteluumme.
Viime perjantaina VVM kuuli useita talousasiantuntijoita. Pessimisti ennusti tälle vuodelle viiden prosentin bruttokansantuotteen alennusta, vuodelle 2021 15 prosentin ja vuodelle 2022 11 prosentin alennusta. Niitä pidettiin pessimistisinä. Nyt kun tuosta on kulunut puoli viikkoa, yhä useampi talousoppinut ajattelee, että kyllä se on mahdollista.
Mitkä ovat sitten seuraukset, jos noin käy? Esimerkiksi 15 prosenttia bruttokansantuotteesta on noin 30 miljardia euroa. Jos verojen suhde bruttokansantuotteeseen (veroaste on 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen) käyttäytyy entiseen tapaa, tarkoittaa se jo yhdelle vuodelle 18 miljardin vähennystä kertyviin veroihin. Kaikki voivat laskea, että tuo ei ole mahdollinen. Olemme siis valtavien rakenteellisten uudistamispaineiden edessä. Samaan aikaan väestö vanhenee ja veropohja sitä kautta kapenee.
Nyt kun hyvässä yhteisymmärryksessä hoidamme akuuttia sairaustilannetta, meidän kannattaisi samalla aloittaa yhdessä keskustelut siitä, miten Suomi saadaan nousuun uudelleen. Me tarvitsemme siihen ihan uudenlaista ajattelua, innovatiivisuutta, joustavuutta ja toisiimme luottamista. Meillä on kaikki mahdollisuudet selvitä.
Nyt oman, uuden raikkaan tulevaisuus- ja talousohjelman esittäminen toisi meidät tässäkin asiassa maailman kärkeen. Toivoisin hallitukselta kahta asiaa:
1) Tehdään nyt jo riittävän järeät toimet sekä epidemian hallintaan että terveiden yritysten säilymiseen. Julkistetut toimet eivät tule riittämään.
2) Otetaan ennakkoluuloton askel ja mietitään, miten yhteistä venettä soutava kansa innovoi, sopeuttaa, säästää ja etsii uusia tulonmuodostusmahdollisuuksia, joiden jälkeen nauttii ja iloitsee yhteisestä onnistumisesta. Näistä emme ole vielä kuulleet sanaakaan.
Seppo Laine
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.