Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Niin kuin mustat joutsenet, tai virukset, usein tulevat. Vielä helmikuun kolmannella viikolla täällä Keski-Euroopassa vietettiin perinteistä hiihtolomaviikkoa. Eurooppa-koulujen oppilaat olivat lomalla, kuten myös lukuisat EU-instituutioiden virkamiehet.
Itsekin nautin tuolloin Oulun talvesta. Ja niin oli tarkoitus nauttia pääsiäislomallakin Virpiniemen rauhasta vanhempia ja sukulaisia tapaillen. Lentoliputkin oli asianmukaisesti varattu. Tuolloin helmikuun kolmannella viikolla Suomessa oli löydetty yksi koronavirukseen sairastunut, Kiinan Wuhanista tullut turisti Lapin-lomallaan.
Ja kun neljä viikkoa sitten kirjoitin edellisen kerran tälle palstalle, hiukan jo mietin koronaviruksen vaikutuksia aiheeksi. Ensimmäisiä merkkejä vakavasta uhasta oli tuolloin näköpiirissä. Mutta mitään merkittäviä eristämistoimia, julkisten paikkojen sulkemisia, puhumattakaan nyt meneillään olevasta liki täydellisestä talouden pysäyttämisestä ei ollut tapahtunut Brysselissä tai täällä Luxemburgissakaan.
Tässä nyt kuitenkin olemme, kukin omilla tahoillamme neljän seinän sisällä. Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa olemme juuri aloittaneet neljännen viikon etätöissä.
Täällä Luxemburgissa kiellot tulivat kaiken kaikkiaan voimaan nopeasti. Koulut ja lastentarhat sulkeutuivat jo maaliskuun puolessa välissä. Kauppakeskukset, ravintolat, kahvilat ja vastaavat ovat olleet niin ikään suljettuna jo lähes neljä viikkoa. Rakennustyömaat pysäytettiin puolestaan kolme viikkoa sitten.
Luxemburg on vauras ja pieni maa keskellä Eurooppaa ja näin ollen myös keskellä monia kulkureittejä. Asukkaita tässä pinta-alaltaan Posiota pienemmässä suurherttuakunnassa (2 600 neliökilometriä) on noin 600 000. Asukastiheys on näin ollen suuri, noin 230 henkeä neliökilometriä kohden. Lisäksi päivittäin maahan tulee 200 000 työntekijää naapurimaista.
Edellä mainittujen tekijöiden valossa ei olekaan suuri ihme, että koronavirustartunnan saaneita ja siihen menehtyneitä on täällä jopa enemmän kuin lähes kymmenen kertaa suuremmassa Suomessa. Viimeisimmän luvut tältä päivältä (8.4.) kertovat, että Luxemburgissa on koronavirustartunnan saaneita 3 034 henkilöä ja virukseen menehtyneitä 46 henkilöä.
Koronavirus lienee lähtöisin Wuhanin kaupungista Kiinasta. Mutta toisin kuin jotkut aikaisemmat samaan virusperheeseen kuuluneet taudit, koronaviruksen aiheuttama COVID -19-tauti ei todellakaan ole tuntenut maiden rajoja. Se on maailmanlaajuinen ilmiö, tartuntoja on havaittu yli 200 maassa. Näin myös toimenpiteet ovat olleet globaaleja.
EU:ssa komissio on ollut koordinaatiovastuussa yhteisestä eurooppalaisesta vastauksesta. Tehtävä on haastava muun muassa siksi, että elintärkeistä välineistä ja laitteista on kaikkialla pulaa ja matkustusrajoituksissa useat jäsenmaat halusivat toimia oma-aloitteisesti (ennen kuin komissio oli suositellut jäsenmaita rajoittamaan ei-välttämättömän matkustamisen kolmansista maista unioniin),
Talouden äkkipysähdystä on verrattu reilun kymmenen vuoden takaiseen finanssikriisiin, syyskuun 2001 terrori-iskuihin tai 1930-luvun lamaan. Yksi pysäyttävä esimerkki osui silmiini hotellialalta. Suuren kansainvälisen ketjun toimitusjohtaja totesi, että finanssikriisin ja syyskuun 2001 iskujen shokit olivat valtavia, kun 20-30 prosenttia tilauksista menetettiin silmänräpäyksessä. Koronakriisin vaikutuksesta tilauksista hävisi yhdessä yössä 100 prosenttia.
Se, että koronavirus on runnellut EU:ssa pahiten Italiaa ja Espanjaa, on asettanut omat haasteensa. Komission mukaan EU on tullut vastaan jäsenmaita lähes 2 800 miljardilla eurolla: vapauttamalla valtiontukisääntöjä (vaikutus 2 240 miljardia euroa) ja budjettisääntöjä (vaikutus 430 miljardia euroa) sekä perustamalla työttömyyden hoitoon 100 miljardin euron lainarahaston.
Euroopan keskuspankki (EKP) on niin ikään käynnistänyt lukuisia toimenpiteitä epidemian taloudellisten vaikutusten lieventämiseksi. Päällimmäisenä EKP:n toimista on uusi 750 miljardin euron velkapapereiden osto-ohjelma, jossa maakohtaisia rajoituksia (enimmäismääriä) joustavoitetaan.
Kaikista komission ja EKP:n toimista huolimatta tuntuu siltä, että EU:n eteläiset jäsenmaat eivät ole tyytyväisiä. Vaikuttaa siltä, että kun yksi puuttuu, niin kaikki puuttuu. Se yksi on tietysti euroalueen yhteinen velkakirja, eurobond, tai koronabond. Vai puuttuuko sittenkään? On hyvä muistaa, että yhteisvastuulla olevia velkakirjoja on jo nyt olemassa niin koko EU:n kuin euroalueenkin osalta. Ensin mainittuja edustavat Euroopan investointipankin ja komission liikkeelle laskemat velkakirjat ja jälkimmäistä Euroopan vakausmekanismin velkakirjat. Monet asiantuntijat ovatkin todenneet, että ulospääsy voisi olla edellä mainittujen instrumenttien lisääntyvä käyttö, ei uusien mekanismien tai instituutioiden perustaminen.
Tämän kriisin kestosta ei ole tietoa. Nyt olisi ensiarvoista keskittyä talouttakin tärkeämpään: pelastamaan ihmisiä ja katkaisemaan pandemian leviäminen. Se on sitä todellista solidaarisuutta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tavoin itse ajattelen niin, että nyt jos koskaan meidän on välitettävä toisistamme ja tuettava terveydenhoidon ponnisteluja.
Hannu Takkula on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen.