Terroristihyökkäys vuosi sitten Yhdysvaltoihin ei sittenkään muuttanut maailmaa, vaan teki siitä yksinapaisen. USA katsoo nyt oikeudekseen toimia itsekkäästi omien etujensa pohjalta.
Vuosi sitten maailma pysähtyi. Terroristihyökkäys New Yorkin Manhattanilla 11.9. oli käsittämätön rikos ihmisyyttä vastaan. Se johti uskomattomiin seurauksiin. Maailma liittoutui ennennäkemättömällä tavalla terrorismin vastaiseen sotaan. Yhteiseen rintamaan liittyivät demokraattisen lännen ohella myös Venäjä ja Kiina. Jopa fundamentalistiset islamilaiset maat esittivät valittelunsa Yhdysvaltoja kohdanneen tragedian johdosta.
Vuosi sitten USA:n diplomatia oli taitavaa ja johti Afganistanin vapauttamiseen talebanien hirmuvallasta. Täysin sodan päämäärää ei kuitenkaan saavutettu. Al-Quidaa ei ole kyetty murskaamaan eikä Osama bin Ladenia ole saatu kiinni ja oikeuteen.
Nyt diplomatiasta on luovuttu. Kun Osama bin Ladenia ei ole napattu, Yhdysvallat on siirtänyt huomionsa Irakiin. Presidentti Saddam Hussein on hyökännyt kahden naapurimaansa kimppuun. Kovin moni ei surisi diktaattorin kaatumista, mutta sotaan USA:n rinnalle on tällä hetkellä valmis vain Britannia. Pääministeri Tony Blair on asettunut presidentti George W. Bushin sotapolitiikan taakse, vaikka tukea ei tule edes omalta puolueelta saati kansalaisilta.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja on oikeassa siinä, että Yhdysvaltain on esitettävä todisteita Irakin väitetyistä terroristiyhteyksistä ennen mahdollista sotilasoperaatiota Irakin presidentin syrjäyttämiseksi. Sotatoimia Irakia vastaan ei enää edes perustella terrorismilla, vaan Irakin kyvyllä kehittää ydinaseita sekä YK:n asetarkkailijoista käydyllä kiistalla. Maailma vaatii kuitenkin todisteita.
Kansainvälisen strategian tutkimuksen laitoksen IISS:n maanantaisen raportin mukaan Irakilla olisi hallussaan kemiallisia ja biologisia aseita, mutta vain rajoitettu ja epävarma kyky käyttää niitä. Samaisen raportin mukaan Irak pystyisi rakentamaan ydinpommin muutamassa kuukaudessa, jos se saisi fissiomateriaalia ulkomailta. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA ennätti viime viikolla kiistää New York Timesin tiedon siitä, että Irakin ydinaseohjelmaa olisi jatkettu sen jälkeen, kun YK:n asetarkkailijat heitettiin ulos maasta 1998.
Vaikka Yhdysvallat katsoo oikeudekseen tehdä mitä haluaa, aivan kokonaan se ei ole luopunut diplomatiasta. Nyt se yrittää taivutella turvallisuusneuvoston vakituiset jäsenet - Ranskan, Venäjän ja Kiinan - hyväksymään sotaoperaation. Lehtitietojen mukaan Ranska valmistelisi kaksivaiheista suunnitelmaa, joka saattaisi johtaa YK:n valtuutukseen sotilaallisen voiman käyttöön Irakia vastaan.
Seuraukset Irakin presidentin syrjäyttämisestä ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta olisivat katastrofaaliset. Yhdysvallat ajaisi Lähi-idän sekasortoon ja maailmantalouden taantumaan. Tämän tietää entinen Persianlahden sodan kenraali, nykyinen ulkoministeri Colin Powell. Hän on kuitenkin hävinnyt kädenväännön Yhdysvaltain ulkopolitiikan suunnasta.
Vuosi sitten maailma suri lähes kolmentuhannen amerikkalaisen kuolemaa. Terrorismin vastainen sota yhdisti kansakuntia niin, että tuolloin saattoi jopa toivoa monenkeskisen yhteistyön juurtuvan kansainväliseen toimintaan.
Toisin kävi. Voimapolitiikka on tehnyt näyttävän paluun, mutta ilman pidäkkeitä. Kylmän sodan aikana maailma oli vähintään kaksinapainen ja ydinasepelote pidätteli suurvaltoja. Nyt maailma elää USA:n voimapolitiikan varjossa. Edes USA:n liittolaisten mielipiteillä ei ole juuri merkitystä. Presidentti Bushin motiiveihin vaikuttavat syksyn välivaalit. Vain Amerikan kansa kykenee vaaleilla vaikuttamaan Bushiin, eivät muut.
On surullista, etteivät edes kolmetuhatta uhria Manhattanilla johtaneet aitoon terrorismin vastaiseen taisteluun eli myös monenkeskiseen yhteistyöhön köyhyyden ja sorron vähentämiseksi. Vuosi tragedian jälkeen maailma on yllättäen entistä vaarallisempi paikka.