Oulu Vanhat koululaulut ovat nostalgisia. Monessa luokassa on aikojen saatossa laulettu yhdessä punaposkin ja rinta rottingilla. Pönttöuunin lämmössä on puhissut opettajan polkema urkuharmoni.
Yksi vanhimmista suomenkielisistä koululaulukirjoista on Aksel Törnuddin Koulun laulukirja vuodelta 1913.
"Pitäen tärkeänä, että Suomen lapset saavat ensimäisen musikillisen oppinsa ja herätyksensä suomalaisesta kansanlaulusta", Törnudd kirjoittaa tavoitteistaan kirjan alkulauseessa.
Laulukirjan kannessa on Rudolf Koivun herkkä kuva-aihe, jossa imikät tai kevätesikot kukkivat, leivo lentää ja taivas on sininen ja valkoinen.
"Tarkotukseni on saavutettu, jos laulukirjani toiselta puolen varmistaa ja helpottaa metodista koululaulua ja toiselta puolen antaa koululaulullemme kansallisen leiman", Törnudd valistaa.
Koululaulut ovat myös aikansa peili. 1920-luvulla koululauluilla oli sivistävä, kulttuurinen ja isänmaallisuutta korostava päämäärä.
Raajarikko raukka
Otto Kotilaisen Koululauluja-kirjan vuodelta 1924 aloittavat uskonnolliset ja isänmaalliset laulut.
"1920-luvulla koulun tavoitteena oli snellmanilaisen hengen mukaisesti ja tuoreen itsenäisyyden innoittamana kasvattaa lapsista kristillissiveellisesti valistuneita valtiokansalaisia", Kotilainen määrittelee.
Suurin osa lauluista perustui kansanlauluihin, joissa tuhkatiheään muistutetaan kuolevaisuudesta aina kehtolauluista alkaen.
"Valoisampaa ilmettä alkoi näkyä vasta 1940-luvulla."
Esimerkki on Aksel Törnuddin kirjasta, laulu Kadulla:
"Käy katua vaivoin poika/ niin kalvas ja kuihtunut./ Iloton on silmien katse./ Mist' oisi hän iloinnut!// Hän raukka on rajarikko,/ jalat rampana molemmat./ Ja vartalo, posket valjut/ ne näljästä kertovat.// Mut penseä kylm' on maailma/ niin kylmä ja itsekäs./ Oi lapsonen ei se huoli,/ vaikk' kuolisit nälkähäs."
Sanoma on totisinta totta vielä tänäkin päivänä vaikkapa venäläisten tai Latinalaisen Amerikan katulasten keskuudessa.
Puhdasta politiikkaa
Koululaulukirjat elivät poliittisten suhdanteiden mukana.
Otto Kotilaisen kirjasta vuodelta 1924 puuttuu Työväen marssi, joka on vielä J.N. Vainion toimittamassa Valistuksen laulukirjassa 1920.
Samoin on punakynällä pyyhitty eteläpohjalaisten suojeluskuntien kunniamarssi Vilppulan urhojen muistolle.
"Koululaulukirja on kuin aikansa peili. Tänä päivänä tuntuisi mahdottomalta kuvitellakaan koulunsa juuri aloittaneita lapsukaisia laulamassa posket innosta hehkuen vaikkapa J.L. Runebergin Sotilaspojan viimeistä säkeistöä", Kotilainen arvioi.
"Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan,/ samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan./ Missä ankarimmin luodit soi,/ taajimmin tulta salamoi,/ en sinne käymätt' olla voi/ tiet' isäin astumaan."
Lauluiloa nuorisolle
Lauri Parviainen toi Koulun laulukirjaansa 1934 uutena latinalaisten laulujen osaston latinalaisine sanoineen. Fokus on jo sellaisessakin materiaalissa, mikä innostaisi nuorisoa laulamaan ja sopisi suuhun laulettavaksi.
"Yleensä on koetettu etsiä kaikenikäistä koulunuorisoa kiinnostavia ja hyödyllisiä lauluja, jotka kykenevät virittämään oppilaissa entistä suurempaa lauluiloa. Sävelkorkeus on koetettu pitää kohtuullisen ja terveellisen matalana", Parviainen lupaa laulukirjansa alkulauseessa.
Kemijärveläinen musiikinopettaja Timo Leskelä kokosi viime vuonna kirjan Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta. Leskelä väittää, että kouluaikaiset laulut ovat syöpyneet lujasti mieliimme.
"Vanhoissa koululauluissa oli aina pieni tarina ja samalla myös pieni opetus. Laulujen tekijät olivat hyvin ammattitaitoisia ja osasivat laatia lapsille sopivan melodian ja teksti", Leskelä havainnoi.
Sing Star ja popstarat
Nyt on populaarimusiikki vallannut koululaulukirjat.
Oulun normaalikoulun lukiossa käytössä olevan Musa-nimisen kirjasarjan sisällysluettelosta löytyy Bon Jovia, Ultra Brata ja Deep Purplea.
"Raa'asti katsoen käänne tapahtui, kun peruskoulu tuli Suomeen 70-luvulla. Silloin alkoi iso muutos. Laulu muuttui musiikiksi. Laulamiselle jäi entistä vähemmän tilaa, tuli soittamista ja kaikkea muuta", toteaa koulun musiikin lehtori Paula Westerlund.
Sing Star ja muut karaokelaulusysteemit ovat napanneet yksinlaulun paikan.
Koululaulut ovat kuitenkin sitkeitä. Valistuksen laulukirjan ensimmäisen painoksen loppukaneetissa vuonna 1909 J.N. Vainio uhkuu laulun intoa:
"Laulaen usmat erämaasta ajamme... laulaen salot toivojen sinehen puemme.... Laulaen roudan rinnoistamme sulatamme, laulaen rauniokivet rahaksi leimaamme... Laulaen, Suomi, sun särkyneen pesäsi korjaamme."
Koulujen musiikinopetus täyttää 100 vuotta. Nykynuorison tuntemia koululauluja 1970-luvulta tähän päivään lauletaan Rotuaarilla tänään kello 12-15. Tasatunnein kello 13 ja 14 musiikinopettajat laulattavat myös perinteisempiä koululauluja.
Vanhempia rakkaita koululauluja lauletaan yhteislauluna Keskustan seurakuntatalossa (Isokatu 17)
kello 18 alkaen.