Uusi hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi pudotti melkoisen poliittisen pommin ilmoittamalla sunnuntaina Kalevan haastattelussa, että maaherrojen virat lakkautetaan aluehallintoremontin yhteydessä. Asiasta vastaavan ministerin kanta on näin selvillä, ja se on suoraa puhetta.
Lausunto ei silti vielä tarkoita, että maaherrojen virkanimike siirtyisi kenraalikuvernöörin seuraksi historian hyllyille pölyttymään. Niin voi lopulta käydä, mutta sitä ennen on monta mutkaa matkassa.
Hallitusohjelmassa mainitaan hallintoviranomaisten määrän vähennys ja lääninhallinnon tehtävien uudelleenarviointi. Maaherroista ei puhuta mitään, eikä läänejä aiota lakkauttaa sen paremmin hallitusohjelmassa kuin Kiviniemen haastattelussa.
Toisin sanoen lääninhallitukset jäisivät virastoina jäljelle, ja virastoilla on oltava päällikkö. Kiviniemen ajatuksissa hän ei enää olisi poliittisin perustein valittava maaherra. Tällöin kyse olisi siitä, että vanha termi "maaherra" korvattaisiin jonkinlaisella virastopäälliköllä.
Yksi pulma tässä on kuitenkin: maaherroilla on Helsingin ulkopuolella huomattavan paljon erilaisia edustus- ja kehittämistehtäviä, ja sillä on oma arvonsa. Maakuntien tärkeyttä ollaan edelleen lisäämässä, mutta maakuntajohtajilla on selkeä edunvalvojan ja asiantuntijan rooli. Maaherran ja hänen johtamansa läänin toimenkuva on selvästi laajempi.
Maaherra on valtiovallan edustaja läänissään, mutta hän toimii myös asukkaiden tuntojen tulkkina ja alueellisen kehityksen sekä hyvinvoinnin edistäjänä. Maaherroilla on läänien määrän ja tehtävien vähentämisestä huolimatta yhä melkoisesti arvovaltaa. Asukkaat mieltävät heidät läänin keulakuviksi.
Isännöisikö maakuntajohtaja maaherratason ulkomaisia vieraita läänissä? Etenkin Oulun ja Lapin läänien nykyisten maaherrojen kansainväliset kontaktit kertovat siitä, että tämäkin rooli pitää alueilla jonkun voida ottaa ja hoitaa kunnolla.
Jo nyt on varmaa, että maaherrojen olemassaolosta käydään vielä kiivas keskustelu, joka jo alkoi heti Kiviniemen haastattelun jälkeen. Jo nyt nähdään, että helppoa ratkaisusta ei tule.
Samaan aikaan voitaisiin tarvita keskustelua maakuntajohtajien valintatavasta. Heillä on todellista ja kasvavaa alueellista vaikutusvaltaa, mutta toimiaikoja ei ole rajattu eikä nykyistä valintatapaa kovin avoimena voi pitää. Hallitusohjelma lupaa hallinnon kansanvaltaistamista, ja siinä on tekemistä monellakin portaalla.
paakirjoitus@kaleva.fi