Kuravaatteet sujahtavat varsin joutuisasti Elias Ahvenaisen päälle, vaikka Lapin maaherra Hannele Pokalla onkin kulunut jo hyvä tovi siitä, kun hän viimeksi puki niitä tyttärensä rapakkoleikkeihin. Elias, 2,5, seuraa hieman vakavana ja kommentoimatta uuden tarhantädin touhuja, mutta ei pilaa kiukuttelemalla Pokan pukemisoperaatiota.
"Tuuppa Elias tänne, katsotaan sinulle vielä kengät jalkaan", Pokka ohjaa nuoren miehen eteiseen. Kokkokankaan päiväkodin pihalla on keskiviikkoaamuna poutapäivä, mutta lumien sulamisvesistä on syntynyt sopivasti lätäköitä, ojia ja savivelliä kaikenmoiseen läträämiseen.
Elias kirmaa pihalle. Pukija arvelee tarvitsevansa vielä jonkin verran opettelua. Taaperoiden kanssa touhuaminen on jäänyt vähälle. Tytär Johannakin, 14, hoitaa jo omat pukemisensa. Kahden koiran talossa käytetään perheen pienimmille yksinuottisia komentosanoja: istu ja paikka.
Pokka harmittelee, ettei osannut ottaa mukaan kaksirivistään. Haitarin soittamista hän on opetellut neljä vuotta, ja onpa hän antanut jo julkisen tyylinäytteenkin taidoistaan Sallan ala-asteella.
"Ehkä parempi niin, sillä harjoittelen vakavamielisempiä kappaleita", hän tuumaa, ja korostaa vielä musisointinsa vaatimattomuutta.
Haitari jäi, mutta kolme satukirjaa tuli mukaan. Satuja onkin kotona kelpo kokoelma.
Maaherra on Kokkokankaan päiväkodissa lunastamassa uudenvuodenpäivän lupaustaan jalkauttaa lääninhallituksen väki työtarjousten perusteella päiväksi maakuntaan.
Hyviä tarjouksia tulikin eri puolilta lääniä. Iso joukko lähti töihin vanhusten hoivapaikkoihin, mutta Pokka valitsi päiväkodin.
Viime vuosikymmenen lopulla maaherra työskenteli päivän vuodeosastolla ikäihmisten päivänä.
Päivähoidon aluejohtajaTuija Palosaari on tyytyväinen, että maaherra vastaanotti heidän kutsunsa, sillä päiväkoti on täynnä ja juuri keskiviikkona lisää vipinää tuovat neljä ylimääräistä lasta perhepäivähoidon puolelta.
"Hänen työpanostaan tarvitaan. Hienoa, että maaherra on kiinnostunut varhaiskasvatuksen arjesta. Lapsi kaipaa syliä ja aikaa."
Kokkokankaan päiväkodin yksiköissä on työskennellyt kaksi muuta lääninhallituksen virkamiestä. Ja erinomaisin kokemuksin, Palosaari vakuuttaa.
Pokalla on kokemusta oman lapsensa kohdalla sekä lastenhoitajasta, perhepäivähoidosta, että päiväkodista.
"Ja käytän edelleen Mannerheimin Lastensuojeluliiton palveluksia, koska emme ehdi aina itse kyyditä tytärtä harrastuksiin", Pokka kertoo.
Perhepäivähoitoa Pokka pitää mielekkäänä vaihtoehtona päiväkodin rinnalla. Hän suree sitä, että perhepäivähoitajien ammattikunta on hiipumassa. Torniossakin perhepäivähoitajat eläköityvät muutaman vuoden sisällä.
"Jos uusia perhepäivähoitajia ei saada rekrytoitua tarpeeksi, se tietää päiväkotipaikkojen lisäämistä. Valoa on onneksi näkymässä verrattuna vaikkapa Kemiin", Tornion päivähoidon päällikkö Riitta Keloneva kertoo.
Torniossa uutta polvea syntyy ja väkiluku kasvaa. Keloneva arvioi, että päivähoitopaikkojen kysyntä pysyy vakaana.
Kokkokankaalla riittää Palosaaren mukaan muksuja jatkossakin. Kanikukkulaksi kutsuttu alue kasvaa koko ajan erityisesti terästehtaan ansiosta. Päiväkodissa on paljon myös vastapäisen sukkatehtaan työntekijöiden lapsia.
Kokkokanakaan kymmenen vuotta vanha päiväkoti alkaakin käydä ahtaaksi. "Meidän olisi pitänyt tehdä vähän isompi silloin", Palosaari huomauttaa.
Läänien lakkauttaminen vie maaherroilta virat alta ja Pokallakin on koko ajan haku päällä. Oikeustieteen tohtori ei kuitenkaan aio siirtyä päiväkotialalle. "Tähän työhön pitäisi olla vähän erilainen ammattitutkinto", hän nauraa.