Ouluun kotiutunut sudanilainen perheenisä tuskaili, kun ei päässyt töihin. Hän tunsi itsensä huostaanotetuksi, kun ei kyennyt elättämään perhettään, vaan joutui tyytymään yhteiskunnan tukeen.
Nirsoilusta ei ollut merkkiäkään. Hänelle olisi kelvannut vaikka lumen kolaaminen tai roskien noukkiminen kaduilta, mutta kun se ei systeemin sopinut. Mies ei voinut ymmärtää, miksei hän saa elättää perhettään, sillä siksihän miehet ovat olemassa.
Nyt, kun Ouluun tulosta on kulunut kolme vuotta, hän on saanut ajoittain pätkätöitä ja elämä on alkanut luistaa. Nyt luistaa jo suomen kielikin. Koulutustason nostaminen on seuraava etappi.
Tämän maahanmuuttajan tarina on tyyppiesimerkki tilanteesta, jonka työministeriö kirjasi viikolla tutkimukseensa. Sen mukaan suurin osa maahanmuuttajista siirtyy veronmaksajiksi kuudentena Suomessa olovuotenaan.
Humanitaarisista syistä Suomeen tullut on lähialueilta tai OECD-maista tulleita huonommassa asemassa. Pakolaisen työllistyminen kestää muita pidempään, mutta ajanoloon myös tämän ryhmän taloudellinen tase kääntyy yhteiskunnan kannalta suotuisaan suuntaan.
Ihan hyvä, että tutkitaan, koska suomalainen ei usko ennen kuin näkee mustaa valkoisella. Yhä edelleen meillä elää kuvitelma, että maahanmuuttajat haluavat elää yhteiskunnan siivellä mitä pidempään sen parempi. Jospa nyt päästäisiin asennepuolella edes yksi askel eteenpäin.
Maahanmuutto siis hyödyttää suomalaista yhteiskuntaa ennen pitkää.
Kaikkien ripeintä työllistyminen on OECD-maista sekä Virosta ja Venäjältä tulleiden keskuudessa. Humanitaarisista syistä Suomeen tullaan entisen Jugoslavian alueelta, Iranista, Irakista ja Somaliasta.
Pakolaiset tahtovat jäädä avustusten varaan pidemmäksi aikaa kuin muut maahanmuuttajat. Neljännen vuoden jälkeen myös heidän tilanteensa paranee, kun tulonsiirrot kääntyvät laskuun. Verojen nettomaksajiksi heistä ei silti vielä ole.
Humanitaarisista syistä maahan tulleet ihmiset ovat usein koulutustaustaltaan heikompia kuin lähialueilta tulleet. Myös kulttuurierot ovat suuria, mutta nämäkään esteet eivät katkaise tietä suomalaisilla työmarkkinoilla.
Kuten työministeri Tarja Filatov muistutti myös Suomessa syntyneistä suomalaisista koituu kustannuksia ennen ja jälkeen työelämän. Yhteiskuntaa hyödyttävät vuodet vaativat veronsa.
Tutkijat laskevat, että koko maahanmuuton kustannukset ovat 10 vuoden aikana olleet 50 miljoonaa euroa. Summa tuntuu äkikseltään suurelta, mutta tosiasiassa se on kuitenkin vain kymmenesosa kehitysapumme määrästä, mikä taas on kansainvälisessä vertailussa hävettävän pieni.
Työttömyys ei ole juhlaa kenellekään ei tunnetasolla eikä taloudellisesti. Sudanilaisen miehen tuska olisi lieventynyt työllä, joka olisi todistanut hänet tärkeäksi. Rahalla ei niinkään ollut väliä. Silti on niin, että puolet työttömistä maahanmuuttajista joutuu tyytymään puoleen suomalaisten keskiarvotulosta.
Olennaista on muistaa, että maahanmuuton merkitys Suomen taloudelle ja yhteiskunnalle kasvaa entisestään, kun väestömme ikääntyy.
Työministeriö jatkaa tutkimustaan. Jo tähänastiset tulokset ovat hyvä pohja maahanmuuttopolitiikan valmistelussa. Kaikki kun viittaa siihen, että maahanmuuttajien kotouttaminen kannattaa aina!