Tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat saavat suhteellisesti enemmän rikostuomioita kuin suomalaiset. Erityisesti maahanmuuttajanuorilla oli huomattavasti enemmän rikostuomioita kuin suomalaisnuorilla. Nuoret, maahanmuuttajataustaiset miehet saivat neljäsosan kaikista maahanmuuttajien rikostuomioista, kun vastaavasti suomalaisten nuorten osuus oli vajaa viidennes kaikista suomalaisten rikostuomioista. Poikkeuksen tästä muodostivat vain huumerikostuomiot.
Tulokset käyvät ilmi Stakesin tutkimuspäällikkö Juhani Iivarin tutkimuksesta Tuomittu maahanmuuttaja, jonka aineistona olivat kaikki maahanmuuttajien päärikostuomiot vuosilta 1997, 1999 ja 2001 iän, sukupuolen ja rikostyypin mukaan vakioituna sekä vankitilastot vuosilta 1997 - 2005. Lisäksi haastateltiin 42 rikoksesta tuomittua maahanmuuttajaa. Tutkimus oli osa Suomen Akatemian Syrjäytyminen, eriarvoisuus ja etniset suhteet -tutkimusohjelmaa.
Maahanmuuttajien saamien rikostuomioiden määrä, työttömyysaste ja pienituloisuus kasaantuivat samoihin ryhmiin. Niissä ryhmissä, joissa rikostuomioita oli erityisen paljon, myös työttömyysaste oli korkea ja pienituloisten osuus suuri. Tämä ilmeni erityisesti useita rikostuomioita saaneiden riskiryhmissä, kuten Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueilta muuttaneissa.
Tutkimusaineisto ei tue näkemystä, jonka mukaan suomalainen tuomioistuinlaitos olisi käytännöiltään välittömästi syrjivä, mutta huono-osaisuus, osaamattomuus ja kielellinen sekä kulttuurinen kyvyttömyys lisäävät tuomion saamisen riskiä.
Rikostuomioiden taustasyyt liittyivät maahanmuuttajien monimuotoisiin sosiaalisiin ongelmiin, mutta myös kulttuuritekijöihin. Haastatteluaineiston perusteella esiin nousi kaksi rikoksiin ajautujatyyppiä: alun perin hyvin sopeutuneet, mutta normaalit toimeentulomahdollisuutensa ja kunniansa menettäneet miehet sekä jo alun perin huonosti sopeutuneet ajelehtijat.
Ylivoimaisesti suurimmaksi ongelmakseen haastatellut nimesivät suomen kielen taitojen puutteen. Vain puolet haastatelluista oli hakeutunut kielikurssille pian saapumisensa jälkeen. Osa ei ollut hakeutunut lainkaan kielen opiskeluun, vaan oli jäänyt elämään perheensä pariin, mistä alkoi sosiaalinen eristäytyminen. Kuitenkin ensiavun saamisessa nimenomaan lähipiirin merkitys korostui, ja vain harva koki saaneensa apua Suomen viranomaisilta.
Haastateltavissa oli rasismia ja syrjintää kokeneita selvästi enemmän kuin muissa vastaavissa tutkimuksissa Suomessa. Eroa selittää se, että rikoksesta tuomitut maahanmuuttajat ovat "valikoituneempi" ryhmä, joka on viettänyt vaarallisempaa elämää kuin muut maahanmuuttajat. Tämä ilmeni esimerkiksi siten, että he ovat liikkuneet rasistiselle kohtelulle otollisemmilla paikoilla ja todennäköisempinä ajankohtina.