Maahanmuuttajien työttömyysaste on Suomessa noin kolme kertaa korkeampi kuin muun väestön. Tulos on monien tekijöiden summa, eikä koulutus tai kielitaito sinänsä selitä maahantulijoiden heikkoa työmarkkina-asemaa. Monella heistä on korkea koulutus, ja takanaan mittava työkokemus sekä jopa hyvä suomen kielen taito.
Maahanmuuttajien asemaa suomalaisella työmarkkinoilla tutkinut Annika Forsander on tohtorin väitöskirjassaan "Luottamuksen ehdot", päätynyt tulokseen, että eräs ratkaiseva tekijä on suomalaisuuden puuttuminen.
Suomen maahanmuuttajaväestö on muihin EU- ja OECD-maihin verrattuna pieni. Etnisyys tai kansalaisuuskirjoltaan se on yhtenäisempi, kuin monissa muissa maissa. Merkittävä osa tutkimusajankohdan, eli vuosien 1989-93 välisenä aikana maahan muuttaneista noin 43 prosenttia on kotoisin entisestä Neuvostoliitosta. Tämä johtuu maamme inkeriläispolitiikasta.
Keskeisin maahanmuuttajia ja koko väestöä erottava väestötieteellinen piirre on se, että maahanmuuttajaväestön keski-ikä on huomattavasti koko väestöä alhaisempi.
Verrattuna koko väestön koulutustasoon, maahanmuuttajat ovat yliedustettuina koulutusrakenteiden ääripäissä, sekä kouluttamattomien että hyvin koulutettujen joukossa. Nuorempien maahanmuuttajien koulutustaso, samoin kuin koko maassa on parempi kuin vanhempien ja naisten koulutustaso on jonkin verran parempi kuin miesten.
Poikkeuksena ovat kuitenkin kehitysmaista tulleet naiset, joiden koulutustaso on huomattavasti heikompi, kuin samoista maista tulleiden miesten. Korkeimmin koulutettuja maahantulijoita löytyy entisestä Neuvostoliitosta, itäisestä Keski-Euroopasta, Pohjois-Amerikasta ja Kiinasta muuttaneiden joukosta.
Puuttuva suomalaisuus
Asennetutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että monet ulkomaalaiset tulevat Suomeen vain käyttääkseen sosiaalietuja ja korkean elintason hyötyjä. Maahanmuuttajilta puuttuu suomalaisten näkökulmasta jotain, mikä tekisi heidät kelvollisiksi nauttimaan näistä eduista.
Koska maahanmuuttajat eivät ole suomalaisia, he eivät ole mielipidetiedustelujen mukaan sisäistäneet etuuksien käyttöä ohjaavaa normistoa, jonka suomalaiset katsovat omaksuneensa kulttuurissaan syntymällä suomalaisiksi. Lisäksi maahanmuuttajat syyllistyvät hyvinvointivaltion kannalta kalliiseen toimintaan, kuten ylenmääräiseen lapsen tekoon, kotiäitiyteen ja työttömyyteen.
Maahanmuuttajia pyritään integroimaan suomalaiseen kulttuuriin muun muassa koulutuksella ja aktivoinnilla. Hyvinvointivaltion näkökulmasta ongelmana on se, että integroituminen tulee kalliiksi, eikä se välttämättä ole edes tehokasta.
Luottamus pääomaan
Annika Forsander puhuu tutkimuksessaan luottamuspääomasta. Sillä hän tarkoittaa muun muassa maahanmuuttajien inhimillistä pääomaa, eli sitä, että työmarkkinoiden portinvartijoiden, erityisesti työnantajien, maahanmuuttajien osaamiseen kohdistamaa luottamusta.
Useimpien työmarkkinoiden portinvartijoiden mielestä luotettavuus osoitus ammattitaidosta on Suomessa hankittu koulutus tai työkokemus. Ulkomailla hankituilla meriiteillä ei ole samanlaista arvoa.
Niin paljon kuin meillä puhutaankin kansainvälisyydestä, kielitaidosta ja ulkomailla hankitusta työkokemuksesta, näyttää tutkimuksen valossa siltä, että niillä on arvoa työmarkkinoilla vain syntyperäiselle suomalaisille. Maahanmuuttajilla niillä ei ole samaa arvoa, ja ne saattavat jopa vähentää hänen arvostustaan.
Forsander kertoo tutkimuksessaan esimerkin englantilaisen ja yhdysvaltalaisen kokemuksesta suomalaisella työmarkkinoilla. He puhuvat äidinkielenään englantia, ovat suomalaisessa etnisessä hierarkiassa hyvässä asemassa. Silti näistä maista, kuten myös muista länsimaista kotoisin olevat, kokevat että heidän aiempaan työkokemukseensa ei suomalaisella työmarkkinoilla luoteta.
"Ollakseni rehellinen, sillä mitä ennen tein, ei ole täällä juurikaan arvoa. Suomalaiset konsultit eivät tulee toimeen ulkomaalaisten kanssa, eikä heitä siksi myöskään haluta palkata", kirjoittaa puolestaan yhdysvaltalainen konsultti.