Suomen Syöpärekisterin, Helsingin yliopistollisen sairaalan ja Helsingin yliopiston toteuttaman tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaisten lasten riski kuolla syöpään on noin kaksinkertainen kantasuomalaisiin verrattuna. Syöpäjärjestöt korostavat, että maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten kuolleisuuserojen syitä tulee selvittää, jotta eroa saadaan kurottua kiinni.
Tutkimuksessa havaittiin, että lapsuusiässä syöpään sairastuneiden 5-vuotiselossaololuku oli 83 prosenttia, jos lasten vanhemmat olivat suomalaistaustaisia ja syntyneet Suomessa. Vastaava luku laski 68 prosenttiin, jos äiti oli ulkomaalaistaustainen ja 70 prosenttiin, jos isä oli ulkomaalaistaustainen ja syntynyt ulkomailla.
Elossaololuvulla tarkoitetaan lukua, kuinka suuri osa syöpään sairastuneista lapsista on elossa viisi vuotta syövän diagnosoinnin jälkeen.
– Äidin syntyperällä näyttää olevan suurin vaikutus kuolleisuuseroihin. Sosioekonominen asema ei selittänyt eroja syöpäkuolleisuudessa suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten välillä, Suomen Syöpärekisterin väitöskirjatutkija ja HUSissa lastentauteihin erikoistuva lääkäri Anniina Kyrönlahti tiivistää tutkimuksen tuloksen.
OECD:n vuonna 2018 julkaiseman raportin mukaan Suomen ulkomaalaistaustaisella väestöllä on vaikeuksia kotoutua ja etenkin naiset ovat suuremmassa riskissä syrjäytyä. Tutkimuksen mukaan naisten heikompi kotoutuminen voi selittää äidin syntyperän suurempaa vaikutusta myös lasten syöpäkuolleisuuteen.
Perheen taustalla ei pitäisi olla vaikutusta hoitojen saamiseen, sillä Suomessa kaikki lapsuudessa syöpään sairastuneet saavat samojen hoitolinjojen mukaiset syöpähoidot viidessä yliopistosairaalassa. Kulttuuri- ja kielierot voivat kuitenkin selittää eroja.
– Tulkkipalveluita käytetään jo nyt hoidon tukena, mutta kulttuuri- ja kielierot tulisi ottaa vielä vahvemmin huomioon, kun keskustellaan maahanmuuttajaperheiden kanssa lasten syöpähoidoista ja seurannasta, Anniina Kyrönlahti toteaa.